VVJ-valjakkoajokilpailut 1.12.2007



1. Noviisi koulukoe poneille

1. Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Kimono AET - Mia

"Kuule Mia, musta tuntuu ettei me pärjätä tuolla ilman groomia.Viittisitkö tulla?" kysyn mukaan kisoihin tulleeltatallityöntekijältäni.
"Jaa. Tää on kuule kouluosuus. Ei siellä ole tarkotus kaahottaa." Mianaureskelee ja jatkaa kärryjen mustan maalipinnan pyyhkimistä..Mietiskelen itsekseni että Kimono AET, eli tutummin Kimon,ihkaensimmäisissä valjakkokisoissa olisi hyvä olla joku taustatuki josjotain tapahtuu... Verryttelykentällä näkyy vilskettä ja aidallaroikkuu katsojia kameroineen. Kimo on kuitenkin melkolailla eläväinen,vaikka kiltti onkin. Kolmen vuoden ikä takaa sen, että osakäytösopista unohtuu ajoittain ja kaikkiin maailman ihmeisiin ei olevielä keritty tottumaan. Ja vielä, kun harjoittelukaan ei ole tämänikäisen kanssa jokapäiväistä. Kuljetusautoon meneminen oli perinkummallista. Kuljetusta on harjoiteltu tasaisesti, jotta ensimmäisenäkisa-aamuna ei olisi paniikki.
Rapsuttelen Kimoa korvan takaa ajatuksissani odotellessa, että Mia saapuuhastelunsa tehdyksi ja pääsemme verryttelyyn."Hei maa kutsuu. Mennäänkö? Laurel kävi ilmoittamassa kansliaangroomista." Mia sanoo ja nykii hihasta.
Kipuan kärryille samalla kun Mia pitää ponista kiinni ja tunkeepuunausrätin taskuunsa.
"Hiphei, vauhtineiti. Jo mentiin."

2. Wiewie (VRL-0354, HsK) - Frostbay Major - Jeny

Major pörhisteli vaunujen edessä. Talviturkiksi venähtänyt musta karva sai ponin muistuttamaan enemmän karhua kuin hevosta, vaan eipä se ole tähänkään mennessä menoa hidastanut. Dramatiikantajuinen poni kokosi itseään ohjatessani sen alkutervehdykseen, pysähtyi kuin pitääkseen merkitsevän tauon ja jatkoi eteenpäin korkeaa raviaan -vain mahtipontinen elokuvamusiikki puuttui.Tähän se euforia sitten päättyikin: nuoren pojan mielenkiinto esiintymiseen loppui kun alkutervehdyksestä lähdettiin liikkeelle. Sitä ei kiinnostanut taipuminen kulmassa tai ympyrällä, tavanomaisen tuittumaiseen tapaansa vain ilmoitti varsin selvästi haluavansa kotiin, tädin egonkohotus sai jo riittää. Alkuosuus ohjelmasta meni väittelyksi hevosen ja kuskin välillä, jotta mentäisiinkö ja minne ja jos niin mitä vauhtia.
Loppuosuudelle sain ponin jo hieman parempaan ruotuun, toisin sanoen kulkemaan sinne suuntaan minne halusin, vaan onpa poni parempiakin esityksiä tehnyt. Silloin vain ei ole ketään katsomassa...Lopputervehdyksen jälkeen kiitin ponia ja suuntasimme ulos maneesista, ja ovista ulos päästyämme oli Major taas kuin gladiaattori valmiina taistoon pörhistellessään jokaiselle vastaantulijalle. Niinpä niin, taisi seura (sen puute) vaikuttaa tähän rataan.

3. Adeija (VRL-5929, HsK) - Nangwe AET- Saara

Eva: "No, mitenkäs teillä menivät ne kisat Ruiskukassa?"

Adeija: "Saavuimme Ruiskukkaan oikeaan aikaan ja osasimme jopa perille asti (joka on äidiltäni suuri saavutus). Kun kurkistin traileriin huomasin, että Nanon harjaan tehdyt nutturat ovat avautuneet. Harja oli ihan sotkussa. Poitsu näytti joka tapauksessa viattomalta, mutta oikeasti se oli varmaan hangannut päätään heinäverkkoon."

Eva: "Hahahah, jatka vaan!"

Adeija: "Minulla ei ollut aikaa laittaa harjaa takaisin nutturalle, joten avasin sen kokonaan ja siistin sitä joillakin Nanon harjoilla. Sen karvapeite ei ollut onneksi sotkeutunut heiniin. Pihalla laitoimme sille nopeasti kaikki ajohömpät ja sitten peruutimme sen kärryjen eteen. Noh, se meni hyvin, mutta sitten se meni tipauttamaan suustaan sitä vihreää, limaista kuolaansa suoraan ryntäilleen. Olin sillein 'ei voi olla totta' ja passitin sen hoitajan hakemaan vettä pyyhkeeseen ja pyyhkimään sen tahran pois ja sitten..."

Eva: "Riittää jo, entäs itse suoritus?"

Adeija: "Ai suoritus, aaa... Ennen suoritusta lämmittelin Nanoa Ruiskukan pihalla, mutta Saara oli jo aikaisemmin venytellyt sen jalkoja. Minua jännitti kamalasti, kun istuin siinä Saaran vieressä, ajurinpenkillä. Saara siirtyi ennen tervehtimistä groomin jopiin kärryjen taakse..."

Eva: "Ai että Saarakin oli mukana?! Johan on ja et minua sitten ottanut mukaan?"

Adeija: "Sori, mut voisinko jatkaa? Pääset sitten joskus Viivin kanssa estekisoihin... Mihin jäinkään... Niin, lopulta siirryimme maneesiin ja tervehdin tuomareita nostamalla knallin päästäni. Olihan tuomarina itse suuri ja mahtava Raisa Ojaniemi. Nano vaan seisoskeli siinä ihan coolina, mutta sitten kun piti lähteä raviin niin Nano vähän mulkoili mua epäluuloisesti. Pysähdykset suju aika kivasti ja oikein kohdilleen, mutta kun puolipidätin jossain ennen tempon hidastusta, se nykäisi päätä vähän alas. Nanon laukka oli ihan mukavaa tälläkertaa, eikä se jäänyt haistelemaan toisten ponien lantaläjiä kuten viimeksi. Siinä koulukokeessa oli lisäksi yksi vaikea kohta, joka meni aika hilkun kilkun, tosin en tiedä ottaako Raisa siitä miinusta kun en ole tuomarointiin perehtynyt yhtään sen paremmin."

Eva: "Entäs ne tammat, joita Nano jäi viimeksi mulkkaamaan?"

Adeija: "Ai niin, ne! Ei se oikeastaan edes vilkaissut niitä, liekö se punarautias vienyt Nanon sydämen ikuisiksi ajoiksi..."

Eva: "Joo, Nano on yksiavioinen!"

Adeija: "Annatko minun nyt jatkaa, pliis? Tänkke. Tosiaan niiden tuomareden ilmeet oli aika happamat Nanon suhteen, verrattuna siis toisten suorituksiin..."

Saara: "Moi Adeija ja Eva! Mitäs te teette."

Adeija: "Ei kun kerron vaan Evalle siitä Nanon valjakkokisasta."

Saara: "Ai. Tein teillekkin jokatapauksessa kahvia ja voileivät, käykää kimppuun ennen kuin iso ja nälkäinen Saara-mörkö syö kaiken!"

4. Marjo (VRL-3223, FSRa) - Ruiskukan Adonis VH-34321

Onhan kaikki nyt varmasti kunnossa; osallistujalistat seinässä, karsinat siivottu, buffetti toimii, kuuluttaja on paikalla, samoin tuomarit.. Kaiken pitäisi toimia? Miksi sitten olen näin hermona?

Siitä onkin jo kauan, kun Ruiskukassa on viimeksi kisoja järjestetty, taidan olla menettämässä otettani tähän touhuun. Maneesi on uusi ja hienossa kunnossa, pohja on tasoitettu, samoin kenttä on lanattu tasaiseksi, hyvin pystyy lumessakin ajamaan. Onkohan tallin pihatie liian töyssyinen hevosautoille?

Ei, kyllä kaiken nyt pitäisi olla täysin kunnossa. Apua, sieltä ensimmäinen auto jo kaartaakin pihaan koppi perässään! Mikäköhän hevonen sieltä tulee. Joku noviisi poni luultavasti, kun luokka ekana ajetaan. Niin aivan, onkohan oma kisaheppani jo pian valmiina?

Kyllä kuuluu olevan, Adoniksen huuto kaikuu toiseen päähän tallialuetta. Taitaa olla nuori ja vetreä ori hieman ihmeissään tästä tohinasta, vieraita hevosia kun vilahtelee ympärillä, musiikki raikuu ja kuulutukset pyörivät. Siellähän se ori näyttää teputtavan kuin tulisilla hiilillä valjastuskatoksessa.

Onneksi uskolliset tallitytöt jaksavat laittaa hevosen kuntoon, olen todellakin ollut kädet täynnä töitä koko aamun. Hellittääköhän tämä hermoilu koskaan? Kamala kisata omissa kisoissaan, kun muutakin tekemistä olisi, mutta täytyyhän hevosille vähän kokemusta hankkia ja taitoja testata tuomarien edessä. Kun ei tarvitse matkustamistakaan stressata..

Sieltähän se Adonis teputtaa pihaa alas kärryt perässään. Tytöt taluttavat varmuudeksi kahdella narulla molemmin puolin, työhevoskisoissa kunnostautunut lihaskimppu kun ei ole maailman helpoin pideltävä, etenkään kun ihania tammoja kävelee vastaan.

Hyppään kärryille ja keräilen ohjia käteen, jospa tämä tästä lähtisi sujumaan. Adonis suorastaan ampaisee liikkeelle kahlitsevien narujen irrotessa sen kuolaimista. Muutaman hirnahduksen ja hypähdyksen jälkeen ori siirtyy hiljalleen raviin ja ohjastan sen kohti tuttua metsätietä pienelle rauhoittumislenkille. Vihdoin voin hengähtää, tämä jos jokin on elämää..

3. Vaikea koulukoe poneille

1. Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Soft Side AET VH-10484

Tämän valjakon kärryt, valjaat ja puvut ovat aikaista 1800-lukuakeski-Euroopan malliin.Soft Side AET, tutummin Softis ei ollut hetkeen ollutvaljakkokisoissa. Sillä oli ollut kevyempää liikutusta jatreenaaminenkin oli tehty maastakäsin. Tallin omistajalla on jokukumman vimma kunnon kohottamiseen ja sitä onkin näkynyt maneesissamaassa enemmän kuin hevosen selässä. Samaten tallin puolella siitä onnähnyt ponnarin viuhumassa karsinassa useammin kun kynä on viuhunuttoimistossa. Noh. Hevoset ovat saaneet pilkunviilausta ohjasajosta.Tallityöntekijät puolestaan ovat joutuneet paperihommiin. Kovin moniei ole tästä innostunut.

Softis oli malttamaton heti kisapaikalle tultuaan. Se nosti häntänsäylös ja steppaili hieman. Karsinassa kuntoon laittaessa se seisoimelkein kokoajan kolmella jalalla, kun toinen etujalka kaivoi ilmaa.

Kärryjen eteen valjastaessa se meinasi lähteä liikkeelle vähän väliä,kun se kuvitteli kuulleensa maiskahduksen.

Verryttelyssä se puhisi onnesta. Mitä enemmän valjakoita saapuiverryttelyyn ja mitä ennemmän väkeä tuli katsomaan, sen enemmän nousiryhti ja askel. Kohta varmaan poni poksahtaa onnesta. Softis höristelitutuille hevosille ja nautti kaikesta hälinästä, ajoittain unohtikuunnella ohjeita.

"Kylläpä showtyttö näyttää nyt askeliaan." Mia totesi kun siirsinponin käyntiin ja menin radan viereen odottamaan seuraavana vuoroani."Se näytti hyvältä."Mia putsasi ponin suupieliä (antoi sokeria), ryntäitä, jalkoja jakärryjä sekä kiillotti metalliosia ja solkia jotta ne loistaisivat.Hän loi nopean ja tottuneen silmäyksen valjakkoon, taputti ponia jatoivotti onnea. Pilli soi.

2. Annúndwen (VRL-0399, YTL) - Snowangel AET VH-13371

Minulla on erittäin hyvä moraali työntekoon, äiti on opettanut. Otankaikki työtehtävät erittäin vakavasti ja yrittän aina parhaani.Viimeviikkoina tosin keskityin enimmäkseen erään mukavantallityöntekijän 5- ja 6-vuotiaiden lasten eväiden syömiseen. Lisäksiolen opettanut niille ratsastusta. Missään nimessä ei saa mennä lujaa,kun muutenhan ne pienet muksahtavat maahan. Kovin moni ei tosin olekoskaan pudonnut selästäni. Eikä kukaan ole pudonnut kärryistäni. Senverran vakaa ja peloton olen. Juu.

Ajohommat on tosin sellaiset, että jos minun pitäisi valita mistätykkään eniten, niin se on ehdottomasti ajaminen. Tosin tuollainenlasten opettaminen on ihan yhtä mukavaa. Tänään sitten aamullapakattiin autoon. Kuljetusautossa rauhoittelin nuorimmaista. Sitäpelotti hieman, mutta kun kerroin sille että mitä tuleman pitää, niinsekin rauhoittui heti kun tallilta poispäin menevä kuoppainen tiepäättyi.

Autoon pakkaaminen tietää yleensä hermostunutta omistajaa ja hoitajia.Eikä tänäänkään ollut poikkeus. Pidempi vaaleatukkainen olivaitonainen ja mutisi itsekseen ja pyöritti sormeaan ilmassalakkaamatta. Se katseli vuorotellen meidän kaikkien ponien varusteitaja nyki otsatukkaa. Lyhyempi tummatukkainen puolestaan harjasi aivanliian hätäisesti. Siitä lavan kohdalta jäi kutittamaan. Ja kuolaimetolisi saanut lämmittää paremmin.

Verryttelyssä tuntui siltä että se vaaleatukkainen olisi istunutkärryillä. Se tahtoo niin mahdottoman paljon aina vauhtia. Tosin mitäenemmän se tahtoi vauhtia, niin sitä enemmän alkoi itseasiassatuntumaan mukavalle. Innostuin jopa. Hih. Pudistelin hieman päätäni,kun tunsin vetoa suussani, mikä vaati siirtymään takaisin käyntiin.Sitten se lyhyt tummatukkainen ilmestyi näkyviin sen iänikuisenriepunsa kanssa. Kun suupieliäni puhdistettiin, riepu haisi ihantarhakaverilleni, jonka kanssa menen paljon parivaljakossa. Sainsokeria ja nostin päätäni kun mutustin sen tarkkaillen radan suuntaan.

3. Marjo (VRL-3223, FSRa) - CW Nefernefernefer VH-25341

Tutuissa ympyröissä on hyvä aloittaa; edessämme häämöttää shetukkatammani Nellan ensimmäinen vaativan tason koulukoe! Kouluosuus ei kyllä ole Nellan vahvimpia puolia, kuten ei pienten ja lyhytjalkaisten ponien tavallisestikaan. Tamman menestyksen salaisuus piilee ennemminkin siinä, että se on tasaisen varma jokaisessa osakokeessa - virheitä kertyy, muttei yhtään ylimääräisiä.

Jälleen kerran Nella mennä teputteli kärryjen edessä yhtä pirtsakkana kuin aina. Tammaa ei tuntunut suuremmin häiritsevän tohina ympärillämme, kun verkkakentällä haimme kaunista muotoa ja kuuliaisuutta ohjastukseen. Taisipa ollakin hyvä idea kisata Nellan kanssa omassa maneesissa, kotona kaikki tuntuu sujuvan huomattavasti paremmin.

Maneesin ovista sisään päästyämme vähäinenkin jännitys katosi täysin. Tervehdin tuomarinpyödän takan istuvaa Raisaa ja keskityin ohjastukseen.Taisin unohtaa ajan ja paikan täysin, ajatukset kun liitelivät jossain muualla koko suorituksen ajan. Nellaa tämä ei pahemmin haitannut, se juoksenteli ympäriinsä käskyjen mukaan, samoin kuin on tehnyt satoja kertoja aiemminkin, tässä samassa paikassa, näiden samojen kärryjen edessäja samojen apujen vaikutuksesta.

Pian rata olikin jo ohi, hyvä kun muistin lopputervehdyksen, enkä suoraan ulos ajanut. Tämä kävi ainakin hyvin treenistä, Nella kulki lähes täydellisesti, ja näin saisin selkeän arvion siitä, onko tammasta kisaamaan vaativan tason luokkia. Huippupisteitä en odota, en todellakaan, mutta kunhan nyt ihan lyttyyn ei haukuttaisi. Maratonilla voi tehdä tiukkaa isojen ja taitavien ponien keskellä tulevaisuudessa, mutta täytyy joskus uskaltautua sitäkin kokeilemaan.

Kehityskelpoinen tämä tamma ainakin on, siihen uskon vahvasti. Vaikka voihan sitä aina noviisin tasollakin pysytellä, jos ei kapasiteetti riitä. Hevosen mukaan edetään, niin homma toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä.

4. Jenna. H (VRL-1585, BRT) - Riihimäen Loordi VH-33673 - Teija K.

Siinä se, lähtömerkki! Loordi teutaroi innokkaana edessäni ohjatessani poikaa kädet täristen kohti rataa. Groomi yritti epätoivoisena antaa ohjeita, minun kiemurressani ja kaarellessani ympäri kenttää. Viime kisat olivat menneet hieman sängyn alle, nyt yritimme tsempata täysillä, että pääsisimme edes kärkiviisikon joukkoon. Pojastahan löytyy lahjoja miksi helvatassa se ei käytä niitä aina! Suoritimme rauhassa rataa ja olin jo rentoutunut, paitsi että perse alkoi puutua. Hammasta purren annoin pojalle ohjeita ja groomi sepitti kauhean litanjan ohjeita. Että näin, muistappas ne vielä! Loordi innostui yhdestä kaartiosta ja groomi pillastui antamaan uuden litanjan ohjeita. Innostuneen ponin lisäksi minun piti rauhoitella päpättävää papupataa, joka antoi innokkaana ohjeita. Ehkä ensi kerralla joku toinen groomi? Kun piti mennä edustavaa ravia, Loordi haki jo laukkaa. Ei täällä missään laukkakilpailussa olla, hei! Muistelin juuri arvostelutapaa: valjakon ulkonäkö. Hmm, groomi heilui puolelta toiselle, minä ilmeilin välillä vaikka millä tavalla ja Loordi kulki solmussa! Myös hevosen liikkeet vaikuttavat, mutta eipä tämän valjakon kohdalla kehumista ole, suurinpiirtein poika asteli jalat ristissä. Kun vihdoin pääsimme loppusuoralle oli vielä pieni este, viimeinen kaartio. Laitoin kielen keskelle suuta ja korvat lukkiintuivat groomin päpätyksestä. Käänsin varovasti, mutta varmasti ja tadaa kaartio kaatui. Manailin siinä hetken kun olimme päässeet maalilinjan yli, sen jälkein sain kuulla pitkän litanjan parannusehdotuksia groomilta.. Mietin jopa hetken olisiko pitänyt mennä noviisien ponivaljakkoon..


4. Noviisi koulukoe hevosille

1. Wiewie (VRL-0354, HsK) - Negatief's Valentijn VH-32416 - Jeny

Poniluokan flopin jälkeen uskoni sijoitusmahdollisuuksiin näissä kisoissa oli alamaissa. Toisaalta onneksi, toisaalta onnettomuudeksi hieman kokeneempi hevoseni Valentijn olisi mukana seuraavassa. Tämäkin ori (kylläpä minulle onkin kasaantunut oreja!) on luonteeltaan kaikkea muuta kuin tasainen, mutta sen palvelualttius on kuitenkin toista luokkaa kuin omalaatuisen ponin.Gelderlandinhevoselle tyypillisellä korkealla raviaskeleella siunattu Valentijn ei ainakaan jää irtonaisuudessa tai tahdissa huonoille pisteille. Se osaa liidellä, tampata tai astella miten huvittaa, vielä kun sen saisi kohdistettua juuri oikeaan kohtaan ohjelmaa.Suorat linjat ovat aina tuottaneet aina orille vaikeuksia, vaikka aisojen luulisi auttavan moiseen ongelmaan. Keskihalkaisijalle saavuimme kiemurtaen. Valentijn on hyvin herkkä eikä sen kanssa tarvitse taistella tai väitellä mistään, mikä helpottaa suuresti kouluohjelman esittämistä... Ympyröillä hevonen taipui nätisti, vaan vasen kierros osoittautui jälleen hankalammaksi, jäykempään suuntaan hevonen ei mielellään tekisi niin selkeitä taivutuksia vaan pyrkii suurentelemaan kaaria ja oikomaan, ja minun ollessani eri mieltä -no tiedäthän, semmoista pientä hangoittelua, pään heittelyä ja hännän viuhtomista. Perfektionistina haluan kaikista häiriötekijöistä eroon. Valentijnille on siis tiedossa jumppaa kotona. :DPääsääntöisesti olin tyytyväinen tähän rataan, tämä hevonen jaksaa keskittyä yksinkin ja yhteispelimme sujuu mukavasti.

2. Crystal (VRL-0628, KR) - Napernaatti VH-33562 - Minna

Napero oli valjastettu hyvissä ajoin ennen suoritusta kärryjen eteen.Tamma nautti aurinkoisesta talvipäivästä, luntakin oli hieman muttei semenoa haittaa. Napero pärski ja Minna sanoi kaiken olevan valmista.Lähtömerkki annettiin ja laukalla lähdimme painamaan rinnettä ylös.Alastulossa Napero oli vähällä komparoida ja kaatua, mutta Minnatasapainoitti tilanteen hyvin. Loppurata meni yhdellä ryminällä jayhtäkkiä tajusimme olevamme maalissa - yhtenä kappaleena! Minna nauroi,sillä Napero oli ihan märkä. Lumi oli sulanut sen karvapeitteelle ja tammatärisi. Loimitimme sen ja jäimme odottelemaan tuloksia. Napero oli niinväsynyt, sillä valjakkokisa oli sen ensimmäinen, että päätimme lastata senjo traileriin. Tuloksissa kesti niin kauan, että lähdimme kotiinvälttääksemme tamman vilustumisen. Kotona saimme soiton, jossa kerrottiin,että Napero oli toinen kisassa! Olimme ihan innoissamme, sillä Napsun ekasuoritus oli ollut aika menestyksellinen. Napsulle sävelsin sitten omanräppilaulun murteella suorituksesta:

Napero naapero, oot sä aika taapero.Heti ensmäises kurvis meinaat nokalles lentää,Minnakin nyt huutaa, "oivoi sentää!"Elämä on peliä, sen nyt tajus kun katto keliä.Valjakkoajo on yhtä hullunmyllyy,siis katso nyt Napsun isoa pyllyy.Se joka paikas on tiellä ja ihan nyt jo märkä,lunta kun satoi ja oli keli ihan räntä.Napero sai tästä kokemuksen uuden,siis hei, tajuuksä me herättiin jälkeen kello kuuden!Ehdittiin paikalle ja parhaamme tehtiin joujou,mut ei ihan voitettu, ihan sama, no sou?Ens kerraks harjoitellaa ja treenataa niin et korvis soi,hirnumalla tullaan ja voitetaan tiedät, mennessämme huudetaan moi!Noh, kai tää riimittely nyt jo riittää, hä?Vai onksul toiveita viel jotka voisin täyttää, hä?NO OLLAAN SILTI PAREMPII AINA KUN SÄ!


5. Vaativa koulukoe hevosille

1. Marjo (VRL-3223, FSRa) - VIR MVA Ch Wannabe Wanted VH-12735

"Tämä taitaa olla sinulle jo liian helppoa, vai mitä?" kuiskasin sysimustan tammani korvaan samalla kun heitin sille valjaat niskaan. Irlannincob-tamma Venni on ainoa hevosluokissa kisaava valjakkohevoseni. Aluksi epäilin, kuinka pieni ja jykevä tamma selviäisi kaikkien puoliveristen rinnalla, mutta ongelmaa ei ole tullut vastaan, päinvastoin!

Jos joku hevonen on maailmaa nähnyt, kaiken kokenut ja tuomarit hurmannut niin valjakossa, koulukisoissa kuin näyttelyissä, on se hevonen tässä. Venniin uskallan luottaa sataprosenttisesti, mihin sitten lähdimmekään. Käytökseltään tamma on täysi kymppi, työhevoskisojen tuoma rauhallisuus on erityisen hyvin nähtävissä myös valjakkoajossa, toisaalta maastotyöskentely on tuonut lisävauhtia kisojen maraton-osuuksille. Erityisen innoissani nyt valjastin tammaa tulevaa koulukoetta varten. Vennin ehdoton bravuuri kun on tämä nimenomainen osuus valjakkokisoissa. Pitkät, hohtavan valkoiset vuohistupsut suorastaan hulmuavan tuulen mukana tamman esitellessä upeita, lentäviä raviliikkeitään.

Sain muutoinkin tässä tamman kanssa puuhastellessani pienen hengähdystauonkoko päivän jatkuneesta hälinästä. Tämä olisi viimeinen kisattava hevoseni tänään, lisäksi koko kisoissa olisi vuorossa enää yksi ajettava luokka. Ihmiset alkavat pian valua koteihinsa, elämä hiljenee ja rauhoittuu taas tallipihalla. Enää viimeinen pinnistys edessä.

Toisaalta, koko kisapäivä on kyllä onnistunut paremmin, kuin uskalsin odottaakaan! Kiirettä on kyllä pitänyt, mutta nautin joka hetkestä. Juuri tätä olen kaivannutkin; tuttuja ja tuntemattomiakin kasvoja, joita kaikkia yhdistää rakkaus valjakkoajoon. Mukava tunnelma on vallinnut tallilla koko päivän.

Onnellisena, hyvien ajatusten valtaamana halasin tammaani ja hukuttauduin hetkeksi sen paksuun harjaan. Nyt mennään ja näytetään niille, mistä valjakkoajo Ruiskukassa on tehty!