 © Marjo U. Valmennus on avoinna lähes kaikille hevosille, mutta tasona on noviisi, joten kannattaa oman harkintakyvyn mukaan miettiä, onko valmennus omalle hevoselleen sopiva. Hevosen tulee olla iältään vähintään 3-vuotias ja osata toimia kärryjen edessä. Nuoria remontteja en valmennukseen kaipaa, vaan nimenomaan uusia ja kehityskykyisiä tulevaisuuden valjakkotähtiä. Hevosen tulee myös osata käyttäytyä vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä, ettei se samalla pilaa muiden hevosten treenausta. Koska maneesissa tila on rajallinen, ja valjakot vievät aina ratsukoita enemmän tilaa, on valmennus avoin vain viidelle valjakolle! Osallistuvien hevosten rodulla, koolla tai sukupuolella ei ole merkitystä, myöskään ajurin taidoilla ei ole väliä - samalla myös kuskit pääsevät perehtymään lajin saloihin. Valmentajana toimin minä, Marjo. Mikään valjakkoguru en ole, mutta monen vuoden kokemuksella pyrin opastamaan kutakin valjakkoa juuri tälle parhaiten soveltuvalla tavalla. Pyrin luomaan uusille harrastajille kokonaiskuvan lajista, sekä neuvomaan hevosen koulutuksessa valjakkohevoseksi. Kaikki kysymykset otan avosylin vastaan ja pyrin vastaamaan niihin parhaani mukaan. Osallistumisia otetaan vastaan sähköpostiin: marjouimi@hotmail.com! Kerrothan osallistumisessasi hevosesi iän, rodun, sukupuolen ja sivujen osoitteen, sekä oman nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Jos Sinulla on kysymyksiä tai toiveita valmennuksen suhteen, otan ne mielelläni vastaan. Valmennuksessa on tarkoitus treenata sekä koulu- että tarkkuusosuuksia, maratonin treenaus näin talviaikaan on lähes mahdotonta. Viimeistään valmennuspäivänä ilmestyy sivuille kirjoittamani tuntikertomus valmennuksesta. Tämän pohjalta jokainen osallistuja kirjoittaa oman kertomuksensa tunnin kulusta! Saatuani jokaiselta osallistujalta henkilökohtaisen tuntikertomuksen, annan vielä kaikille osallistujille omat, yksityiskohtaiset kommentit tunnin kulusta! Näin ollen jokaiselle osallistujalle pitäisi jäädä jotain käteen valmennuksesta, ainakin toivottavasti... Mikäli osallistujilla ei ole mahdollisuutta tuoda mukana omia valjakkovaljaita tai kärryjä, on niiden lainaus Ruiskukasta pientä korvausta vastaan mahdollista. Valmennuksen alussa käymme myös läpi erilaisia valjas- sekä kärrytyyppejä. Koulu- ja tarkkuusosuudella varusteet poikkeavat maratonvarustuksesta, myös hevoskohtaisessa varustuksessa on eroja. Kunnolliset ja turvalliset ajovälineet on kuitenkin a ja o valjakkoajossa.
Osallistujien kertomukset & loppukommentit ------------------------------------ Mielenkiinnolla odottelin valmennukseen saapuvia valjakoita. Tasonahan meillä oli noviisi, ja kaikista hevosista tiesin vain heidän omistajiensa ilmoittautumisen yhteydessä kertomat asiat. Kaikilla hevosilla on ajettu valjakkoa, osalla kisattukin jonkin verran, mutta melko tasainen joukko silti oli valmennukseen saapumassa. Hyvä näin, on helpompi treenailla samoja asioita kaikkien kesken. Pyysin heti alussa kaikkia osallistujia kertomaan omista odotuksista valmennuksen suhteen, hieman hevosesta valjakkohevosena, aiemmasta ajokokemuksesta, mahdollisista ongelmista sekä kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Myös tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista valjakkoajon suhteen olin halukas kuulemaan. Tunnin aikana tuli ehdottomasti kysyä kaikki mahdollinen, mitä tietää haluaa, tai jos joku asia jää epäselväksi, näin ollen saa parhaan mahdollisen hyödyn irti. (mainitkaa näitä asioita omissa kertomuksissanne!) Löpinöiden aikana kaikki saivatkin hevosensa kärryjen eteen ja alkuverryttely pääsi käyntiin. Heti alussa tuli muutamia kyselyitä valjastuksesta ja ajokärryistä, joten kävin nopeasti läpi erilaisia ajovarusteita. Tarkkuus- ja kouluosuudet ajetaan aina samoilla kärryillä, usein myös samoilla valjailla. Maratonilla taas vaihdetaan kärryt ja usein valjaatkin. Mäkivöiden ja vetoliinojen tarkoitus ja oikea kiinnitys katsottiin läpi, samoin rintaremmin oikea korkeus, samoin erityyppisten valjaiden kiinnitykset. Osalla osallistujista oli nelipyöräiset, kaksiakseliset kärryt, osalla tavalliset yksiakseliset kaksipyöräiset kärryt. Näiden etuja ja haittoja pohdittiin, maratonilla tulee ehdottomasti (muilla kuin pienillä poneilla) käyttää nelipyöräisiä kaksiakselisia kärryjä, etenkin vaativamman tason luokissa, missä vauhti on kova. Painotin kuitenkin myös sitä, että noviisitason kisat pystyy hyvin ajamaan läpi vaikka tavallisilla ravisiloilla sekä koppakärryillä. Ainoastaan maratonesteiden välissä kääntyminen saattaa olla vaikeaa akselittomilla kärryillä. Vähitellen otettiin hevoset ohjastuntumalle ja korjailtiin välimatkat kuntoon maneesissa. Kävin näyttämässä oikean ohjasotteen jokaiselle erikseen, ainakin itselleni tuotti alussa suuria vaikeuksia pitää samanaikaisesti ajopiiskaa ja ohjia oikeassa asennossa. Piiska tuntuu painavalta alkuunsa, jokaiselle voisinkin suositella oman käden treenausta; televisiota katsellessa vaan ajopiiska käteen ja sitä kun vähän aikaa pitelee, johan alkaa ranne voimistua. Usein myös näkee kuskin istuvan liian etukenossa yrittäessään pitää hevosta tuntumalla, pidemmän päälle asento käy selälle raskaaksi ja hevosen esim. yllättäen pysähtyessä on nokkalento edessä. Myös liian löysät ohjat ovat huono asia, pidättäminen on lähes mahdotonta tällöin. Kuskien ongelmien korjaannuttua aloitettiin hevosten kuulolle saattaminen volttiharjoituksien muodossa. Ensin tehtiin käynnissä suurehko voltti molempiin lyhyen sivun päätyihin. Sisäohja kääntää voltille, raippa pidetään ulkotukena ja ulko-ohja löysää kääntymävaran. Käynnissä pyöreän voltin tekeminen on yllättävän vaikeaa, mutta hyvin se näytti sujuvan. Seuraavaksi siirrytiin harjoitusraviin ja sama harjoitus jatkui. Raviin päästyään meinasi muutama hevonen innostua vähän liikaakin, voltit venähtivät helposti liian isoiksi puoliympyröiksi. Ravissa oikea myötäys ja hevosen asetus on erityisen tärkeää kaarevia uria ajettaessa. Hevoset alkoivat tässä vaiheessa jo selvästi hakeutua ohjastuntumalle ja olivat hyvin kuulolla suurin osa. Valjakkoajon kouluohjelmassa on tärkeässä roolissa erinäiset tempot ja niiden muutokset, hevosen tulee osata seistä rauhassa, siirtyä raville pienimmästäkin käskystä, taitaa lisätty ravi sekä joissain tapauksissa koottu ravi ja peruutukset. Näitä lähdimmekin nyt harjoittelemaan. Alussa tehtiin pysähdyksiä käskystä pelkästä käynnistä. Merkin annettuani tuli jokaisen ajurin pysäyttää hevosensa, sekä seistä paikoillaan aluksi viisi sekuntia. Hevoset olivat tässä hieman kärsimättömiä, toinen lähti peruuttamaan, toinen pyrki eteenpäin, taisipa joku ihan paikoillaankin seistä. Eteenpäin sai lähteä liikkeelle vasta kun hevonen seisoi sekunninkin paikoillaan kaikki neljä jalkaa maassa. Näitä treenauksia otettiin muutamia ajan pidentyessä lopulta kymmeneen sekuntiin. Muutama valjakko kokeili myös peruutusta hevosten osatessa seistä hyvin paikoillaan. Lisättyä ravia otettiin pätkissä pitkällä sivulla. Myös lisätyssä ravissa hevosen tulee olla kuolaintuella. Toisin kuin harjoitusravissa, lisätyssä ravissa hevosen takajalat työntyvät mahdollisimman pitkälle etujalkojen jälkien eteen, hevonen venyy rungosta ja askel onkin erittäin matkaavoittava. Lisäyksen nostoon on erinäisiä tapoja, itse olen käyttänyt 'sihinää' merkkinä hevoselle, samoin tekivät monet osallistujat. Raippa antaa myös lavalle merkin vauhdin lisäyksestä. Monet hevosista ottivat aluksi laukalle, joillain taas ei meinannut vauhtia tulla alkuunkaan. Lopulta kuitenkin kaikki kuitenkin saivat lisäyksen aikaiseksi. Tämän jälkeen annettiin hevosille hetkeksi löysät ohjat ja käveltiin vapaasti maneesia ympäri. Samalla selostin hieman siirtymisten ja hevosten liikkeiden tärkeydestä valjakkoajossa. Tuomarit arvostelevat sekä hevosen liikkeet että ajurin ohjasotteet monelta eri osin. Tärkeää on liikkeiden säännöllisyys, hevosen tarmokkuus ja eteenpäinpyrkimys. Kuolaintuen tulisi säilyä koko ajan, samoin ajurin ohjasotteen kevyenä ja joustavana. Kaikki ajourat on ajettava täsmällisesti ja säännöllisesti, hevosen on oltava kuuliainen kaikille avuille. Tämä kuulostaa vaikealta ja mahdottomalta, sitä se lähes onkin, mutta jatkuvalla treenillä hevosta kuitenkaan hommaan tylsistymättä kehitystä tapahtuu jatkuvasti - sitä ei edes välttämättä itse huomaa! Lopussa otettiin vielä vähän tarkkuusradan harjoittelua. Tarkkuudessahan on tarkoituksena ajaa 'esterata', eli pujotella keilojen välistä niihin koskematta ja keilojen päällä olevia palloja pudottamatta. Virhepisteet ja aika ratkaisevat sijoitukset. Keilojen lisäksi tarkkuusradalla saattaa olla esim. puomeista koottu pujottelueste. Luokan tasosta riippuen keilojen leveys vaihtelee 20-40cm vaunujen leveyteen lisättynä. Asetin pitkän sivun vierustalle kolme porttia kaarevan uran muotoon, tavoitteena oli ajaa näistä läpi keiloja pudottamatta. Vaikka kaarta oli vain vähän ja portit kaukana toisistaa, sattui silti muutama pudotus. Vaunuista riippuen keiloja on vaikea nähdä ja tähdätä hevonen suoraan keskeltä. Harkittu ja mahdollisimman suora ura keilojen keskelle onkin tärkeä, aivan kuin esteratsastuksessa. Taitojen karttuessa, tason kasvaessa ja sekuntien ollessa kyseessä on vasta aika alkaa ottaa riskejä ja ajaa vauhdikkaammin ja pienillä kaarroksilla rata läpi, riskien ottaminen on usein kuitenkin kohtalokasta. Pari valjakkoa yritti myös laukalla pujotella nämä kolme porttia, tästä ei tainnut kukaan puhtaasti suoriutua. Tähän loppuivatkin treenaukset ja loppukäyntien jälkeen purettiin hevoset. Lopussa juteltiin vielä niitä näitä, monia kysymyksiä oli herännyt tunnin aikana. Toivon todella, että kaikille osallistujille oli valmennuksesta hyötyä! Tunnin aikana oli selvästi havaittavissa edistystä niin hevosissa kuin suurimmassa osassa ajureitakin, mahdoittekohan itse huomata saman? Odotan innolla, että pääsen suorituksianne kisakentille näkemään - varmasti tulevissa kisoissa tavataan! Toivottavasti olette myös halukkaita osallistumaan uudemman kerran Ruiskukan valmennuksiin :) tausta © AAA Backgrounds Kuvat ja tekstit © Marjo |