1. cen - Choula VOE
Tarinaa odotellaan...

2. Elina R. - Taka-Rajan Promu - Sofia

Rohmu on itselleni ensimmäinen valjakkohevonen, pikkuponeja ollut kyllä ennen mutta ne nyt ovat hieman eri kaliperia kuin tämä sotanorsu. Työhevoskisoissa on tullut enemmänkin kierrettyä, valjakko on sitten siinä sivussa tullut mukaan. Isukin jalanjälkiä koetataan seurata jos joskus vaikka ihan laatikseen asti riittäisi menestystä.

Keskustelen groomin kanssa niitä näitä kun näen silmäkulmastakin piskuisen ponin vilahtavan ohi. Huomaan kaikkien muidenkin ravaavan ja päätän keskittyä kuuntelemaan opettajaa. Kärry nytkähtää kun Rohmu lähtee verkkaiseen raviin, jatkuvasti saa kannustaa että pysytään edes liikkellä. Vihdoin ja viimein saavumme lyhyelle sivulle ja käännän voltille. Ensimmäinen voltti sujuu hienosti, toinen pienempi voltti taas tuntui enemmänkin liimapaperissa pyörimiseltä. Kaunis soikio siinä tuli tehtyä. Rohmu alkoi kuitenkin hiean jo virkistyä ja päätyvoltti sujui taas hyvässä mallissa, pienemmälle voltillekkin taivuttiin jo hieman paremmin. Pikkuhiljaa alkoi jo tuntua siltä että liikuimme ja herrakin alkoi piristyä ja taipua normaalisti.

Rohmu katseli korvat hörössä kun törppöjä kannettiin portiksi. Ponit sujahtivat portista mutkattomasti ja e heti sitten perästä hyökkäsimme. Pallot pysyivät törppöjen päällä vaikka vähän oikealle menikin ohjaus. Asennon korjaus ja seuraavaan harjoitukseen.

Groomi varoitti muita heti tehtävän kuultua että nyt pallot lentelevät. No niinhän siinä ensimmäisellä kerralla kävi, vedettiin toinen törppökin mukaan. Toinen kerta sujuikin mallikkaammin kun osasin ottaa hieman tilaa kääntymiseen.

Hyvin hyvin hitaassa ravissa lähdimme kohti kolmatta tehtävää. Ensimmäinen ja toinen portti menivät jopa puhtaasti ja hymy ehtikin jo tulla, kunnes tuli kolmas portti. En ehtinyt suoristaa hevosta kunnolla joten toinen palloista tipahti. Toisella kerralla tulimme jo vähän paremmalla vauhdilla ja tällä kertaa käännökset sujuivat puuhtaasti, vaikkakin taas vähän oikealta mentiin.

Kieli keskellä suuta lähdimme kohti törppöviidakkoa joka edessämme oli. Hiki kohosi otsalle ja ensimmäinen karros mentiin sipsutellen varovaisesti. Kaarrokset sipsuteltiin hitaasti ja tuskaisena yritettiin päästä porteista läpi. Yhden pallon onnistuimme pudottamaan liian tiukan kurvin seurauksesta. Tehtävää ei yhtään helpottanut Rohmun kärsimättömyys ja jatkuva ohjille painaminen.

Lopulta päästiin kuitenkin siihen vauhdikkaaseen osuuteen, laukkaan! Vauhdilla lähdettiin liikkeelle ja Rohmu oli sitä mieltä että kerran kun vauhtiin päästään niin vauhdilla mennään. Groomi selvisi tehtävästään hyvin vaikka hiekka lensikin suuhun ja silmiin. Ei sinne tainnut kolmea törppöä enempää pystyyn jäädä, yllättävän notkeasti kyllä Rohmu kääntyi.

Ja sitten se rata. Laukan jälkeen Rohmu oli selvästi pirteämpi ja heittikin pientä uhittelua toiselle orille. Ori kuitenkin jätti Rohmun omaan arvoonsa ja siksipä ei tätä kauaa kestänyt. Laukalla lähdimme, mutta heti toisen portin jälkeen huomasin että oli pakko ottaa raviin. Kurvin jälkeen jatkoimme taas laukalla ja pääsimmekin puhtaasti kuudennele portille jolla jyräsimme törppöraukan mukaamme. Seitsämänen portin jälkeen oli taas pakkoo ottaa raviin ettei seinät lähtisi mukaan, pari porttia eteenpäin ja laukka jatkukoon. Suora tie ja porttien 10&11 läpi. Matkalla 12 portille onnistuimme jyräämään 5 portin kun aloin kääntämään liian aikaisin. Viimeisen portin läpi ja hevonen, groomi sekä ohjastaja puuskuttivat.

Rohmu olisi halunnut vieläkin mennä mutta ravailimme hetken ja otimme käyntiin. Hirmuiset montut onnistuimme kurveihin jättämään ja jokaisen laukannoston kohdalle oli kauheat lähtökuopat.

Kiitokset valmennukset, hyviä vinkkejä saatiin ja kotona jatketaan harjoittelua :)

Kommentit:

Jos kuvailinkin Viivin suokkioria työhevoseksi, on tämä herra kyllä vielä täysin omaa luokkaansa. Täytyy myöntää, etten ole aiemmin percheroniin näin läheltä päässyt tutustumaan, työhevoskisoissa kenties joskus nähnyt, kun irlannincobien kanssa niissä myöskin kiertelen.. Odottelin siis innolla, millainen ilmestys sieltä mahtaa saapua, ja kyllä hämmästys oli suuri, kun Rohmun näin maneesiin astelevan. Työhevoselta hän näyttää, ja kun kokoa ja näköä on yli 160 sentin verran, tulee jo itsellekin mieleen siirtyä pois alta.

Rohmun liikkeistä ja olemuksesta kärryjen edessä olisin voinut jo heti sanoa, että tämä ori on kisannut työkisoissa. Niin rauhallisesti ja rennosti hän katseli ympärilleen, eikä tuntunut edes huomaavan perässä kolistelevia kärryjä. Tämän tyyppiselle hevoselle itsensä kantaminen ja tuntuman hakeminen saattaa olla hankalaa, mutta hyvin sait Rohmun kuulolle heti alkuverkassa. Todettakoon nyt vielä, kuinka tärkeää onkaan saada hevonen hyvälle tuntumalle ennen vaativampiin harjoituksiin siirtymistä. Rohmu lienee myös hieman hitaamminen lämpenevää tyyppiä, joten muista aina kotonakin ajellessasi antaa orille kunnolla aikaa heräillä tekemisiin ja saada puhtia liikkeisiin.

Teillä taisi olla Rohmun kanssa pieniä erimielisyyksiä tehtävien suorituksessa? Rohmu olisi selvästi mielestään tiennyt paljon paremmin, kuinka homma kuuluu hoitaa. Mitäpä siitä, jos keilat kaatuilevat, kunhan saadaan mennä lujaa... Havaitsin tämän saman tien näkyvän myös sinussa itsessäsi. Yrität kovasti keskittyä suoritukseen, etenet varovasti ja hitaasti, ehkä liikaakin varmistellen. Rohmua alkaa moinen touhu nyppiä, ja ori haluaisin edetä reippaammin. Tällöin hermostut, alat pidättää lisää ja ohjaamiseen tulee pientä epävarmuutta. Tämä taas saa entisestään Rohmun painamaan kädelle ja siinä sitä ollaan.

Rohmu vaatii selkeitä ja tarkkoja käskyjä. Sille tulee olla koko ajan selvää mihin mennään ja mitä tehdään seuraavaksi. Koska tämä ori todellakin on valtava, ei sen voikaan olettaa kääntyvän pienessä tilassa ja vauhdilla. Välillä on siis pakko hidastaa jopa käyntiin ja edetä rauhassa. Tällöinkin muista kertoa orille, mitä siltä pyydetään. Voit suosiolla hidastaa kunnolla vauhtia, antaa raipalla kevyesti apua käännökseen ja edelleen pitää hyvän tuntuman. Heti kun tie näyttää selkeältä ja helpolta ajtaa, voi vauhtia hieman kasvattaa. Älä kuitenkaan ahnehdi liikaa.

Olin suorastaan ällikällä lyöty, kun painatit laukalla menemään viimeisellä radalla. Olet selvästi treenannut aika lailla, ihan jokainen vastaava valjakko ei tähän pystyisi. Rohmu on selkeästi innokas etenemään, välillä ehkä liikaakin. Kannattaa valita tarkoin laukkapaikat kisoissa, sillä vauhti voi kasvaa helposti niin paljon, ettet enää saakaan hidastettua ajoissa ennen käännöstä. Rohmun kanssa teiden korjaus vie paljon aikaa sen koon takia, ja kannattaa ylipäätään valita tiet huolella. Pienet ja tiukat kurvit voi olla paras unohtaa, ja keskittyä sen sijaan mahdollisimman suoriin ja loiviin uriin. Liike on sen verran etenevää, että voitat varmasti ajassa näin enemmän, kuin puikkelehtimalla ja kääntelemällä ahtaissa tiloissa.

Toivotan teille erityisen onnistunutta uraa jatkossakin. Rohmu on niin mahtava näky kisakentillä, että haluan ehdottomasti tavata teitä myös valjakkokisoissa. Tässä orissa on potentiaalia vaikka kuinka pitkälle.

Lilja

3. Viivi L. - Äijä KIR - Eveliina

Heippa! Äijän kanssa ollaan jo tässä vuoden verran kierrelty noviisiluokkia ihan hyvällä menestyksellä ja nyt olisi tarkoituksena siirtyä vähitellen kisaamaan vaativampia ratoja. Itse olen melko uusi valjakkoajon ystävä, sillä Äijä on ensimmäinen puhtaasti valjakkohevoseksi ostamani suokki ja muiden suomipollejeni kanssa olen kisannut valjakkoa lähinnä muiden lajien ohella noviisiluokissa - vain muutamien hevosten kanssa olemme urakoineet päästen vaativimmille tasoille. Valjakon ohjastajana minulla on vielä varmasti hirvittävästi opittavaa, sopivien ajoreittien valinta on ollut välillä minulle hankalaa. Vaikka olenkin kisannut jo muutaman vuoden hevosteni kanssa kärryillä, haluaisin päästä paremmin lajiin sisälle. Äijä on ollut tietysti se ykköshevonen minulla, mitä valjakkoajoon tulee melko nuoresta iästään huolimatta.

Alkukäynneistä raviin siirtymisen jälkeen volteilla alkoi ensimmäiset hankaluudet, sillä Äijällä on taipumusta lämmetä vähän hitaasti ja varsinkin tiukemmat voltit tuottivat "pieniä" hankaluuksia meille. Herraseni heräsi kuitenkin tänään yllättävän nopeasti ja pääsimme ensimmäiseen tarkkuusharjoitukseen jo hyvin mukaan, poju oli mukavan kuuliainen, mitä siltä toivoinkin tänään. Ensimmäinen tarkkuusharjoitus oli mielenkiintoinen, sillä helppoudestaan huolimatta oli uskomatonta, miten paljon kärryjen jäljet todella vaihtelivat ja kun omaan istumispaikkaan alkoi enemmän kiinnittää huomiota suhteessa porttiin, silmäni avautuivat jälleen. Ei sillä, etten olisi ennen tiedostanut sitä, mutta kuitenkin jossain määrin se tuli yllättävänä asiana. Hyvinhän se sujui, ei siinä mitään, ajatustyö vain sai uuden näkökulman. Kun ajatus oli sitten mukana toisessa, vähän vaativammassa porttiharjoituksessa ja Äijä kunnolla hereillä, selviydyimme omasta mielestäni huippuhyvin.

Kolme porttia, ohhoh. Vaikka tunnenkin kärryjeni kääntösäteet mielestäni ihan hyvin, sai kyllä tämän harjoituksen kanssa tehdä töitä! Muiden suorituksia tarkkaillessa meidän kärryt eivät ehkä ole maailman parhaat kääntymään ja Evegroominamme naureskelikin jossain vaiheessa että mahdetaanko me edes tästä harjoituksesta suoriutua. Tarpeeksi hitaalla ravilla kuitenkin Äijää pidäteltyäni sain homman sujumaan kokonaisuutena oikein hyvin ja keilat eivät kaatuneet enää parilla viime yrityksellä ollenkaan. Uukkarit ja tiukat kurvit tämän jälkeen olivat huomattavasti helpompia hahmottaa, joskin menimme ajan salliessa radan aluksi käynnissä ja Äijä sai olla melkein paikallaan. Eve oli heti innoissaan, kun hetken harjoittelun jälkeen saimme luvan päästellä menemään radalle - vaikka Eve olikin korvat höröllä koko ajan nappaamassa vinkkejä menoon itsekin ohjastajana, tykkäsi hänkin päästä viimein kunnolla hommaansa. Vaikka pätkä ei ollut lähelläkään puhdasta, hauskaa oli - emmekä olisi ilman aiempia harjoituksia selviytyneet ikinä noinkaan hyvin.

Vaikka Äijä ei ollutkaan tämän valmennuksen isoin hevonen, jouduimme tekemään silti isoja kurveja johtuen Äijän pienoisesta kankeudesta ja kärryjen joustavuudesta. Yritin valita silti mahdollisimman pienet kaarrokset, mikä kostautui muutamissa kohdissa ihan odotetusti - pitäisi luottaa vaistoonsa ja tietoon siitä, miten kärryt liikkuvat. Uskaltauduimme mekin jopa laukkaan viimeisellä kerralla, mikä tuntui kruunaavan tämänpäiväiset opit. Kiitoksia mukavasta valmennuksesta, toivottavasti pääsemme toisellakin kertaa mukaan vaikka jonkin toisen hevosen kanssa! :)

Kommentit:

Hauska kuulla, että olet valjakkoajosta enemmänkin kiinnostunut! Kuten vanhat hevosmiehet ovat aina sanoneet, on valjakkohevonen helppo saada toimimaan ratsuna, mutta ratsua ei välttämättä hetkessä kärryjen eteen laiteta. Joten vaikka ei valjakkoa tosissaan treenaisikaan, tuo se hyvää vaihtelua hevoselle ja kenties jopa edesauttaa ratsukoulutusta? Käsittääkseni Äijä toimii myös hyvin koulupuolella, mikä kyllä näkyi myös herran liikkeistä.

Olette itse asiassa aika legendaarinen pari, ja ihastuin Äijään ensinäkemältä. Suomenhevosista on Ruiskukka saanut alkunsa, ja nimenomaan työhevostyyppisistä valjakkojytkyistä, juuri samansuuntaisista kuin sinun Äijäsi. Työhevonen on aina työhevonen, ja se tulee muistaa myös valjakkoajossa. Tämä näkyy erityisen selvästi myös tarkkuutta ajettaessa. Vaikka kokoa ei olisikaan suuresti, ei suokki rakenteellisesti ole verrattavissa esim. siroihin puoliverisiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa juuri itsekin huomaamiasia asioita. Ensinnäkin työhevosen lämmittäminen ja kuulolle saaminen ottaa oman aikansa. (Muista siis aina verkata hyvin kisoissa, etenkin ennen koulukoetta.) Älä vaadi hevoselta liian nopeasti liikaa, vaan aloita helpoilla ja loivilla urilla, tempon vaihteluilla jne, joilla saat orin vähitellen kokoamaan itsensä ja herkistymään avuille. Jäykkää ja pitkänä kulkevaa hevosta on huomattavasti hankalampi ajaa, ja tarkkuuden kurveissa mutkat saattavat venähtää huomattavasti suunnitellusta.

Melko uudeksi lajin harrastajaksi olet yllättävän taitava ohjastaja. Ymmärsit saman tien hyvin, miten pystyt parhaiten arvioimaan kärryjen kääntösäteen, mihin ja miten orin ohjastat ja samoin osasit säädellä vauhdin hevoselle sopivaksi. Huomaa kyllä, että olette paljon yhdessä työskennelleet, jokainen hevonen kun on erilainen ajettava, ja voi viedä aikaa oppia tunnistamaan oman hevosensa vahvuudet ja heikkoudet.

Vaikka keiloja välillä kaatuilikin, on tämä varsin ymmärrettävää. Juurikin se, että hevosesi on vielä melko kokematon, osoittautuu hyvin vaikeita ratoja ajettaessa. Se ei osaa vielä täysin tukeutua apuihisi, vaan pyrkii tekemään omia ratkaisujaan reittivalinnoissa ja etenee paikoitellen hieman tasapainottomasti. Samoin tiukat käännökset tuottavat vaikeuksia. Tämä on kaikki varsin ymmärrettävää ja odotettua, tärkeää onkin sinun hallita itsesi kuskin penkillä. Äijä vaikuttaa kuitenkin erittäin tasaiselta ja varmalta työskentelijältä, sekä se selvästi yrittää koko ajan parhaansa.

Kun jatkatte treeniä samaan malliin, olen täysin vakuuttunut, että tästä orista tullaan vielä kuulemaan. Tämän valmennuksen perusteella kehottaisin sinua keskittymään erityisesti hevosen herkäksi ja kuuliaiseksi saamiseen. Muistaen kuitenkin samalla, mihin hevosen rakenteellinen tyyppi ja koulutustaso antavat myöden. Perusjytkyjä suomalaisia itsekin paljon kouluttaneena ja kisanneena voin vain todeta, että tämä rotu todellakin vaatii, mutta niin se myös antaakin, kun itse jaksat tehdä töitä rauhassa. Parhaat tulokset tulevat esiin kenties vasta vuosien kuluttua, mutta silloin on vaikea enää edes tunnistaa samaa hevosta.. Odotapa vain niin näet.

Kiitoksia kun kävitte, mukavia treenejä jatkossa tämän upean Äijän kanssa,
Lilja

4. Tanja - Ruiskukan Lauralee

Tämä oli minulle ja Lauralle aivan uusi kokemus. Emme olleet ikinä katsahtaneetkaan valjakon puolelle, joten olimme todella ulkona asioista. Onneksi valmentaja kuitenkin auttoi meitä ja pääsimme alkuun. Ihan valmennuksen alussa piti kertoa valjakkoajon taustoistaan ja hevosen käyttäytymisestä. Latelin siinä sitten pitkän litanian lauran temppuilusta ja siitä ettemme olleet ikinä yrittäneet valjakkoa.

Tämän jälkeen päästin kunnon hommiin ja tunaroin heti kärryjen kanssa, vaikka piti vain tehdä vaivainen voltti. Myös Laura oli pihalla hommasta, eikä tykännyt yhtään olla kärryjen edessä. Onneksi valmentaja ei kuitenkaan repinyt hiuksia päästään meidän takia vaan auttoi meitä aina tarpeen tullen.

Ensimmäinen tarkkuusajotehtävä oli erittäin helppo - tai siis niin meille ainakin sanottiin. Ongelma oli kuitenkin se etten hoksannut seurata porttia mennessämme. Oli melko lähellä ettei koko portti rämähtänyt nurin. Olin varmasti melko punainen siellä kärryissä istuessani.

Valmennuksen kuluessa aloin kuitenkin tajuamaan taktiikkaa ja niin pois päin. Selvisimme siis loppu tunnista ihan kohtalaisen hyvin. Voisimme ihan hyvin aloittaa tämän lajin pitkän lisätreenin jälkeen.

Kommentit:

Olipa ihana saada taas oma kasvatti valmennukseen mukaan. Laura vaikuttaa melko tyypilliseltä shetukalta, samanlaiselta kuin lähes kaikki meiltä maailmalle lähteneet varsat. Kun itse muistat olla selkeä ja johdonmukainen, toimii Laura myös heti huomattavasti paremmin.