Valmennukselle otetaan mukaan neljä valjakkoa, jotta opetus olisi mahdollisimman henkilökohtaista ja tehokasta. Valjakon tasoille ei ole asetettu suurempia vaatimuksia, mutta suotavaa olisi, että perusasiat ovat hyvin hallussa ja muutama kisa olisi mieluusti jo takana.

Koska tarkoituksena on treenata erityisesti tarkkuuden ajoa, keskitymme pääasiassa vaikeiden teiden ajoon mahdollisimman nopeasti ja virheettä. Harjoituksen taso määräytyy valjakon tason mukaan niin, että kukaan ei joudu tekemään liian helpppoja tai vaativia tehtäviä.

Tarkoituksenamme on saada aikaan ihanteellinen tapa ajaa portin välistä, kuskilla tulisi tämän jälkeen olla hyvin hallussaan juuri omalle hevoselle ja vaunuille sopiva ajokulma, kääntösäde, vauhdin määrittäminen ja teiden valinta. Porttien leveyttä voidaan myös säätää valmennuksen aikana.

Mikäli hevosen säkä ylittää pikkuponin rajan (120cm) ja käytössä ovat kaksiakseliset kärryt, on valjakolla ehdottomasti oltava osaava groomi mukanaan. Mikäli kärryjen kuljettaminen valmennukseen on hankalaa, tai omasta takaa ei löydy sopivia kärryjä, on niitä mahdollista lainata Ruiskukasta. Etenkin isoille poneille ja hevosille kaksiakseliset vaunut olisivat erittäin suotavat.

Mikäli sinulla on mielessäsi kysymyksiä liittyen tarkkuuden suorittamiseen, tai valjakkoajoon yleensä, esitäthän ne jo osallistumisen yhteydessä, niin pyrin ottamaan asian esille valmennuksen aikana. Myös toiveet valmennuksen sisällöstä ovat tervetulleita.

Osallistu valmennukselle seuraavalla tavalla:

* sähköpostilla: lilja.heino@hotmail.com
* ostikko: Ruiskukka - valjakkovalmennus
* muodossa:
Ajuri - <*a href="http://hevosen sivun osoite">Hevosen nimi<*/a> - Groomi<*br>

Poistathan tähdet. Osallistuvalla hevosella tulee olla luonne sivuillaan!

Valmennukseen osallistujat:

1. cen - Choula VOE
2. Elina R. - Taka-Rajan Promu - Sofia
3. Viivi L. - Äijä KIR - Eveliina
4. Tanja - Ruiskukan Lauralee

Osallistuneiden kertomukset & kommentit

Valmennuskertomus:

Valmennuksen alussa halusin kuulla hieman kaikkien osallistujien taustaa valjakon suhteen, sekä heidän omaa osaamistaan että hevosen historiaa. Alkukäyntejä kävellessä jokainen osallistuja kertoi vuorollaan omasta hevosestaan sekä mahdollisista ongelmista tai toiveista ja kehityksen tarpeista valjakkoajoon liittyen.

Tämän jälkeen hevoset otettiin paremmalle ohjastuntumalle ja siirryttiin hiljakseen raviin. Tehtävänä oli ajaa voltti jokaisella maneesin sivulla, pitkillä ja lyhyillä. Päädyissä voltin tuli olla kooltaan mahdollisimman suuri, kun taas pitkillä sivuilla halusin hevoset taivutettavan niin pienellä käännöksellä kuin kärryt antoivat myöten ja hevonen saatiin taipumaan - säilyttäen kuitenkin samalla voltin pyöreän muodon. Tehtävän tarkoituksena oli saada hevoset hyvin kuuliaisiksi avuille ja herätellä ne liikkumaan tarmokkaasti eteenpäin pyrkien.

Ensimmäinen tarkkuusajotehtävä oli erittäin helppo - vain yksi portti keskellä maneesin pitkää sivua. Tarkoituksena oli ajaa uraa pitkin portin läpi kohdistaen katse porttiin jo heti pitkälle sivulle käännyttäessä ja yrittäen säilyttää suora linja keskelle porttia koko matkan ajan. Portista tuli myös tähdätä läpi täysin keskeltä. Jokaisen valjakon pyörien jälkiä tarkkailemalla analysoimme, kuinka hyvin tämä onnistui. Katsoimme myös, mihin kohtaan ajurin tulee tähdätä selviytyäkseen täysin keskelle porttia, ohjastaja kun ei välttämättä istu juuri kärryjen keskipisteessä.

Pelkkä suoran uran ajaminen oli kaikille helppoa, joten seuraavaksi tehtävää vaikeutettiin hieman voltilla. Valjakon tuli ajaa ensin portista läpi, kääntää sen jälkeen keskihalkaisijan ylittävä voltti vasemmalle, ajaa uudestaan portista läpi ja jatkaa suoraan. Käännös portin jälkeen tuli tehdä mahdollisimman tiukasti, mutta kuitenkin niin, etteivät pyörät koskettaneet tötteröä. Myös takaisin kääntö tuli tehdä tiukasti, mutta kuitenkin tähdäten portin läpi mahdollisimman suoraan.
Harjoitus 2 kuvana

Myös kakkosharjoituksen sujuttua yllättävän hyvin siirryttiin kolmeen portiin ja loiviin kaareviin uriin. Jälleen erityisen tärkeää on tuntea hyvin vaunujensa kääntösäde, sillä vaikka hevonen olisi jo suorittanut portin, saattaa liian äkkinäinen käännös saada jäljessä tulevan pyörän koskettamaan keilaa. Tässä harjoituksessa pyrimme suoristamaan hevosen aina kahden portin välissä, saaden näin seuraavalle portille mahdollisimman suoran linjan. Jälleen kerran, jotta suoristus olisi mahdollista, piti portin jälkeen tehdä käännös mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin vasta sitten, kun portti on jo turvallisesti suoritettu. Sopivan hiljainen ravi auttoi suuresti hahmottamaan oikean kääntökohdan.
Harjoitus 3 kuvana

Kun loivat urat alkoivat sujua, siirryttiin jo selkeästi vaativampaan kuvioon, nimittäin uukkariin ja tiukkiin kurveihin. Tämä kuusi kaarrosta sisältävä pujottelu oli tavoitteena ajaa ensin täysin virheettä vauhtiin puuttumatta. Useampi valjakko joutuikin tekemään käännökset käynnissä hevosen lähes pysähtyessä paikoilleen. Tärkeintä oli jälleen yrittää tähdätä suoraan keskelle porttia ja heti portista selviydyttyä asetella hevonen valmiiksi seuraavaa porttia varten.
Harjoitus 4 kuvana

Kiemuroista puhtaasti selviydyttyämme annoin mahdollisuuden kokeille samaa pätkää täydellä vauhdilla! Tässä vaiheessa groomilla oli merkitystä kärryjen tasapainottajana, ja annoin luvan seistä kurvissa, vaikka tarkkuudessa tavallisesti istutaankin paikoillaan. Erityisesti halusin nähdä vauhtia täyskurvissa, ja kyllä hiekka pöllysikin isojen hevosten tehdessä lähes laukkapiruetin porttien välissä. Hieman kyllä vauhti kostautui, sillä eipä tainnut kukaan selvitä laukassa keiloja kaatamatta - eikä ollut tarkoituskaan.

Viimeinen ajettava rata olikin jo oikeasti rata, koostuen kahdestatoista portista. Porttien leveys oli +20cm suuntaansa vaunujen leveydestä, joten normaaleilla kisaporteilla mentiin - mistään helposta tehtävästä tässä ei ollut kyse! Jokainen valjakko sai itse valita oman reittinsä. Shetlanninponit pienine kärryineen pystyivät parissa kurvissa joustamaan siinä, missä isot hevoset tekivät suuremmat kaarrokset. Radalla oli pari erittäin tiukkaa mutkaa, joissa kehotin miettimään tarkkaan, mitä kautta ja millä vauhdilla käännökset kannattaisi tehdä, jotta todennäköisyys selvitä mahdollisimman pienillä virheillä, mutta nopealla ajalla, olisi suurin.
Ratapiirros

Radan viimeiset neljä porttia kehotin ajamaan laukalla, mikäli vain ohjastaja koki siihen pystyvänsä. Pudotuksilla ei tälläkään radalla ollut niin merkitystä, vaan ennemmin tarkoitus oli löytää omalle hevoselle ja omille ajotaidoilleen sopivin rytmi ja tapa radan suoritukseen. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen yhteistyö alkoi näyttää jokaisella parilla erittäin hyvältä, ohjastajat selvästi jo tunsivat hevostensa taidot ja ajettavuuden radalla. Vaikka vielä tuntuisikin kömpelöltä ja aikaa vievältä tehdä aina hankalimman kautta, voin kyllä vakuuttaa, että tuo tulee muuttumaan ajan kanssa.

Mitä enemmän ajatte hevosianne, sitä suurempi varmuus kehittyy sekä hevoselle että kuskille radan suoritukseen. Yhteistyö kasvaa vähitellen saumattomaksi, ja toisensa hyvin tunteva pari kykenee mitä uskomattomampiin suorituksiin radalla. Hiljaa hyvä tulee, eikä kukaan ole seppä syntyessään, se tässä äärimmäistä tarkkuuta vaativassa lajissa on tullut huomattua kerran jos toisenkin!

Kiitokset kaikille osallistuneille, Lilja