Esittelyssä CW Nefernefernefer: Nella saapui Ruiskukkaan edellisen shetlanninponitammani siirtyessä eläkkeelle jalostus- ja kisapuuhista pitkän ja hienon uran jälkeen. Nella on vasta varsa, mutta sitä vartoo ja suuret ja kunnianhimoiset suunnitelmat - onhan sen tuloa suunniteltu ja harkittu kauan ja hartaasti. Nella on hyvin utelias ja pirtsakka varsa. Rakenteeltaan tuo on jo pienenä harvinaisen iso- ja hoikkapiirteinen shetlanninponiksi. Hassua sinänsä, vanhemmat kun eivät ole mitään jättiläisiä. Nellasta varmasti tuleekin isona hieman siromman tyyppinen shetukka, uskaltaisin arvella. Toisaalta hyvä niin, riittää paremmin vauhti valjakkoajossa.. Väritykseltään Nella on hyvinkin erikoislaatuinen! Olen aina katsonut pitkään ja hieman inhoten herasilmäisiä hevosia, Nella on ensimmäinen ja ehkä viimeinenkin omistamani herasilmäponi. Toisaalta, niin kauan olin tätä varsaa odotellut, että miksi jättäisin hienosta suvusta polveutuvan tamman väliin sen silmien takia?! Varsinkin kun Neiti muutoin on erittäinkin kaunis poni. Itse asiassa tamman herasilmät aiheuttavat lähes sympaattisia tunteita tuota Neitokaista kohtaan. On Hän sen verran hellyyttävän näköinen suurine sinisine silmineen. Ainakaan tätä tammaa eivät vieraat ihmiset ihan hetkessä unohda, sen verran persoonallinen Nella on tyypiltään! Eikä pelkästään ulkonäöllisesti, myös muutoin Nella osaa olla varsin persoonallinen pienokainen. Nefernefernefer nimi tuntuu jotenkin kuvastavan Nellaa, vaikka ei kai kukaan varsaa nimetessään voi tietää, mitä siitä aikuisena kasvaa. Nellan kauneus on petollista ja jollain tapaa katsojan silmässä. Luonteeltaan Nella osaa välillä olla erittäinkin pirullinen, ainakin näin varsana. Nellaa on pariin kertaan luultu orivarsaksi! Ihan tosissaan, sen verran sen käytös on orimaista jo näin pienenä. (auta armias mihin me joudutaan, kun neiti vähän kasvaa..) Laitumella tuo uhmaa ihan tosissaan vanhempia hevosia. Lauman varsoista Nella on ehdoton pomo, se laittaa ruotuun myös isommat eri rotuiset varsat - myös orivarsat! Omaa emäänsäkin kakara kuulemma oli yrittänyt pomotella, hyppi päälle ja kiusasi minkä ehti ennen vieroitusta. Taisipa olla tamma tyytyväinen, kun tästä vekarasta pääsi eroon.. Nyt Nella sitten purkaa kaikki patoumansa muihin varsoihin laitumella. Tämän takia pyrin toimimaan Nellan kanssa hyvin johdonmukaisesti jo pienestä pitäen. Kaikki käsittely tehdään huolella ja tarkasti. Pariin kertaan tuo ehti nimittäin hyppiä minuakin päin laitumella, ja sitähän en hevoselta salli! Olkoot kuinka pieni varsa tahansa. Jos tallille ilmaantuu pieniä hevostyttöjä, jotka haluavat rapsutella varsoja ja touhuta kaikkea pientä, en ikinä anna Nellaa heidän käsiinsä. Tämä poni voi nimittäin keksiä ihan mitä tahansa.. Nellan koulutus kokikin muutaman takapakin, tamma kun saa turhan helposti tahtonsa periksi. Kärrytellessä Neiti kertaalleen pelästyi maastossa jotain totaalisesti, ja vielä ekoja kertoja ajettiin ilman taluttajaa. Eiköhän tuo lähtenyt täyteen laukkaan, ja vielä enemmän sai vauhtia, kun kärryt rymisivät perässä. Nella laukkasi täyttä kyytiä kotipihaan, lähes viimeisessä mutkassa lensin kyydistä, kärryt kun oikaisivat ojan yli ja töyssy oli aika mahtava. Vasta kotipihassa tamma tosiaan pysähtyi kauhusta jäykkänä. Tämän jälkeen ajeltiinkin pitkään taluttajan kera ja useammin kentällä.. Sopivan ratsastajan löytäminen Nellalle olikin hankalampi homma. Itse sen opetin avuille ja ihmistä selässä kantamaan. Monet toisella shettistammallani ratsastavat pikkutytöt halusivat tietysti myös Nellan selkään kiivetä, kun näkivät, että silläkin jo ratsastetaan. Lopulta, kun tunsint tamman toimivan hyvin ratsastajan kanssa, annoin heidän kokeilla. Jonkin aikaa sujui hyvin, kunnes Nella totesi taas ylivoimaisuutensa. Se suoraan sanoen keksi uuden leikin; näin saat ratsastajan selästä alas. Ja taas oltiin alkupisteessä. Toivon todella tamman rauhoittuvan aikuistuttuaan lisää. Kyllähän sitä aina hevonen temppuilla saa, kunhan ei liikaa. Jossain vaiheessa on myös oikeasti annettava periksi ja tehtävä niin kuin ihminen pyytää, tätä taitoa me vielä harjoitellaan. Nella jekuttaa edelleen tallityttöjä kuus nolla, taluttaessa kuljetaan tasan sinne mihin tamma haluaa, eikä harjatessa seistä ainakaan paikoillaan. Itselleni en Nellan anna moisia temppuja tehdä ja tamma tuntuu sen tajunneenkin. Ajaessa saan Nellasta irti sen todelliset taidot. Tämän takia en vielä ketään muita ole ohjaksiin päästänytkään. Valjakkoajoa varten tämän ponin joskus hommasinkin, ainakin sen suhteen ollaan oikealla tiellä. Saa nähdä mitä Nella siitä tuumaa, kun se joskus pitäisi valjastaa parivaljakoksi toisen shettistammani kanssa. Alkaako omat mielipiteet taas tulla esille tuttuun tapaan... Kuvagalleria: 
(Nella 1v) Sukutaulu:
Sukuselvitys: Nellan isä CW Downthe Island on suuresti ihailemani voikko shetlanninponiori. Korkeutta herralla on vaivaiset 88cm, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Ori on kilpaillut valjakkoajossa menestyksekkäästi yli sata kilpailua ja se onkin palkittu VVJ-laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla! Jälkeläisiä orilla on yli kymmenen kappaletta. CW Donthe Islandin isä VIR MVA Ch CW Sunshine Calypso on jo edesmennyt, KTK-II palkinnolla kantakirjattu voikonkirjava ori. Ori kilpaili pääasiallisesti koulu-, este- ja kenttäkilpailuissa. Myös CW Donthe Islandin emä WF Coralle on saavuttanut VIR MVA Ch -arvonimet. Tammalla on takana pitkä ja hieno ura ratsastuksen eri lajeissa, etenkin esteratsastuksessa. Nellan emä CW Uptown Gold on mustankirjava 96cm korkea shetlanninponitamma. Myös tämä tamma on kisannut valjakossa reilusti yli sta starttia ja on siirtynyt lajista jo kisaeläkkeelle. Tamma on palkittu VVJ:n laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla! CW Uptwon Goldin isä CW Balmyard on jo edesmennyt Yleislaatuarvostelussa I-palkinnolla palkittu ori. Tämä mustankirjava ori kilpaili menestyksekkäästi etenkin valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa. CW Uptown Goldin emä Tuohimäen Eveliina ansaitsi näyttelyistä sertejä aina Champion-arvonimeen saakka. Valjakkoajossa tammalla on takana lähes sata kisaa. Jälkeläisiä voikolta tammalta on jäänyt seitsemän kappaletta. Valmennukset: Kouluvalmennus Daiawessa 4.11.2007: Nella oli varsin oikukkaalla päällä, se kipitti kovaa vauhtia sinne sun tänne ja yritti saada ratsastajaa selästään. Itsenäisen alkuverryttelyn aikana tuli muutama pukki ja äkkipysähdys. Kun pääsimme kahdelle pääty-ympyrälle, neiti sisuuntui pienestä urasta ja sen pyörähtävästä muodosta ja esitti protestin. Kun ratsastaja oli kuitenkin tiukkana ja hänkin hieman uskalsi tammaa komentaa niin kyllä se yhteistyö siitä lähti sujumaan. Nella taipui varsin nätisti ja rauhoittui tunnin myötä. Laukannostojen sekaan tuli pukkeja ja kerran tyttö onnistuikin riepottamaan ratsastajan alas selästään. Hetken laukkailtuaan ja muita villityyään antoi kyllä ottaa nätisti kiinni ja esityksen ja ratsastajan suivaantumisen jälkeen asettui ja suoritti loppuvalmennuksen erittäin hienosti! Tarinakilpailut: Valjakkoajokisoissa Ruiskukassa 1.12.2007: Tutuissa ympyröissä on hyvä aloittaa; edessämme häämöttää shetukkatammani Nellan ensimmäinen vaativan tason koulukoe! Kouluosuus ei kyllä ole Nellan vahvimpia puolia, kuten ei pienten ja lyhytjalkaisten ponien tavallisestikaan. Tamman menestyksen salaisuus piilee ennemminkin siinä, että se on tasaisen varma jokaisessa osakokeessa - virheitä kertyy, muttei yhtään ylimääräisiä. Jälleen kerran Nella mennä teputteli kärryjen edessä yhtä pirtsakkana kuin aina. Tammaa ei tuntunut suuremmin häiritsevän tohina ympärillämme, kun verkkakentällä haimme kaunista muotoa ja kuuliaisuutta ohjastukseen. Taisipa ollakin hyvä idea kisata Nellan kanssa omassa maneesissa, kotona kaikki tuntuu sujuvan huomattavasti paremmin. Maneesin ovista sisään päästyämme vähäinenkin jännitys katosi täysin. Tervehdin tuomarinpyödän takan istuvaa Raisaa ja keskityin ohjastukseen.Taisin unohtaa ajan ja paikan täysin, ajatukset kun liitelivät jossain muualla koko suorituksen ajan. Nellaa tämä ei pahemmin haitannut, se juoksenteli ympäriinsä käskyjen mukaan, samoin kuin on tehnyt satoja kertoja aiemminkin, tässä samassa paikassa, näiden samojen kärryjen edessäja samojen apujen vaikutuksesta. Pian rata olikin jo ohi, hyvä kun muistin lopputervehdyksen, enkä suoraan ulos ajanut. Tämä kävi ainakin hyvin treenistä, Nella kulki lähes täydellisesti, ja näin saisin selkeän arvion siitä, onko tammasta kisaamaan vaativan tason luokkia. Huippupisteitä en odota, en todellakaan, mutta kunhan nyt ihan lyttyyn ei haukuttaisi. Maratonilla voi tehdä tiukkaa isojen ja taitavien ponien keskellä tulevaisuudessa, mutta täytyy joskus uskaltautua sitäkin kokeilemaan. Kehityskelpoinen tämä tamma ainakin on, siihen uskon vahvasti. Vaikka voihan sitä aina noviisin tasollakin pysytellä, jos ei kapasiteetti riitä. Hevosen mukaan edetään, niin homma toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä. Virtuaalisen Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu, tammikuu 2008: Rakennepisteet: [7] + [7] + 7 + 7 = 28 Kisapisteet: 30 Suku & Jälkeläiset: 10+0=10 Yhteensä: 68p. = VVJ I Jälkikasvu: NJ-näyttelyt: Valjakkoajokisat: (vain sijoitukset) Estekisat: Koulukisat: Muut kisat: Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Lilja |