Olin jo lähes luopunut toivosta, kun olin tuloksetta loputtoman kauan etsiskellyt itselleni uutta vuonistamma talliin. Olen ehkä hieman liian kriittinen toisinaan, mutta sopivia vanhempia ei vain tuntunut löytyvän, vaikka lähes joka ikisen vuonohevosen kävin läpi. En kuitenkaan halunnut taas lähteä Norjaan visiitille, kustannussyistäkään, joten missään vaiheessa en ollut luovuttanut...

Kunnes täysin sattumalta, vuosien tauon jälkeen, törmäsin vanhaan ystävääni Terhiin. Myin aikanaan Terhille shetlanninponivarsa, ja samoin sain hänet innostumaan vuonohevosista. Terhillä seisoikin tallissaan yksi eniten koskaan ihailemistani tammoista, Lunatic Kinda. Kävimme useissa samoissa näyttelyissä ja kisoissa tuohon aikaan, minä Sanin kanssa ja Terhi Kindan kanssa. Tammatkin taisivat jo toisensa muistaa.. Lupailinkin aina, että joskus vielä, kun upea ori sattuu kohdalle, haluan kyllä Kindasta itselleni varsan.

Tämä koko ajatus vaan jäi unholaan, kun jouduin pienentämään hevoskatrastani ongelmien takia. Vuosiin en edes ajatellut uusia hevosia, edellisistäkin pääosin luopuessani. Kun sitten taas vuosien jälkeen aloin laajentaa tallia, ei Terhistä enää kuulunut mitään, Kindakin oli luultavasti jo pois nukkunut. Mutta nyt, täysin yllättäen näin Terhin eräänä kauniina talvipäivänä. Tuo ei kuulemma ole enää hevosia pitänyt vuosiin, vaan kaikki on myyty. Ainoastaan yksi vuonisvarsa ei ole vielä löytänyt omistajaa, ja on ollut ties kuinka kauan kaupan, kukaan kun ei ole tullut tamman kanssa toimeen. Ja yllättäen tämä tamma oli Kindan varsa!

Eipä siis tarvinnut kauaa miettiä, kun ilmoitin Terhille, että varsa lähtisi mukaani. Terhikin oli erittäin iloisesti yllättynyt, taisipa uskoa varsan tällä kertaa päätyvän pysyvään kotiin, parilla eri omistajalla kun tuo oli ehtinyt jo käydä, ja aina tullut bumerangina takaisin. Käsittelemätön nuori vuonis ei välttämättä aina ole maailman helpoin tapaus, jos varsana ei ole ehditty kunnolla opetella perusasioita.

Daisy oli jo kolmivuotias, kun tuon hain Ruiskukkaan. Terhi ei onneksi asu kaukana, joten matkaan päästiin lyhyelläkin varoitusajalla. Täytyy myöntää, että olin täysin myyty, kun tamman näin! Upea, kookas, massiivinen mutta silti sporttinen, pirtsakka ja utelias nuori vuonohevonen katseli kiinnostuneena meitä tarhastaan, kun autoni kaartoi pihaan. Terhi varoitteli jo valmiiksi, että kyllähän se hieno on, mutta odotapa vain, kun pääsee näyttämään tapansa. Ja saman tien tamma sen tekikin, kun ei antanut tarhasta kiinni. Minä tästä vähät välitin, ihailin vain varsan upeaakin upeampaa ravia ja liikkeitä.

Lopulta kuitenkin Daisy oli kotona. Ruiskukan pihassa vastassa odotti lauma vuonoja, jotka innokkaina hörisivät uudelle tulokkaalle. Daisy ei tietenkään heti päässyt laumaan mukaan, vaan sai oman tarhansa lähistöltä. Siellä neitokainen riemuitsi koko olemuksensa edestä uusia kavereita. Koska tamma on sen verran nuori, ja yksin elänyt, tuli se hyvin toimeen muiden hevosten kanssa. Pian jo Daisy saikin liittyä muun lauman jatkoksi, ja pääsi purkamaan energiaansa varsojen kanssa juoksenteluun.

Työskentelyn tamman kanssa aloitin lähes heti sen kotiuduttua. Osasin onneksi varautua lähes kaikkiin temppuihin, Terhin niistä hyvin valaistua. Teimmekin töitä aluksi pienessä tarhassa, tamman ollessa joko vapaana tai naruriimun päässä. Hetkessä tulosta ei tietenkään syntynyt, mutta vähitellen Daisy on alkanut ymmärtää, mitä siltä pyydetään, ja kunnioittaa minua johtajana ja oppaana. Talutuksessa tuo on lopettanut rynnimisen ja kiskomisen, tarhasta se antaa heti kiinni ja harjattaessakin seisoo lähes paikoillaan.

En silti vielä kutsuisi tammaa sieltä luotettavimmasta päästä olevaksi vuonoksi. Olen kenties niin tottunut omien, vanhojen ja rauhallisten tammojen kanssa touhuamiseen, että Daisyn jatkuva sähellys ja teputus menee välillä yli hilseen. Omat hermoni hallitsemalla tulemme kyllä hyvin toimeen, mutta jatkuvaa opettelua se vaatii molemmilta. Kun tamma ymmärtää, mitä siltä pyydetään, ja itse muistan toimia aina selkeästi ja samalla tavoin, on yhteinen sävel alkanut löytyä. Kuitenkin heti, jos Daisy huomaa tilaisuutensa tulleen, se myös sen käyttää. Toisin sanoen, jos jalkaa ei tarvitsekaan nostaa, kun pyydetään, ensi kerralla se ei varmasti nouse kun pitäisi.

Vanhempana tammana Daisy on kyllä rauhoittunut huomattavasti. Edelleen tuo on välillä duracell-pupun ja vuoniksen risteytys, mutta varsamaista niskoittelua tai temppuilua ei juurikaan ole havaittavissa. Iän mukanaan tuoma kokemus on selvästi tepsinyt tähän tammaan, samoin selkät päivärytmit ja yhdessä työskentely. Daisyn koulutuksen selästä käsin aloitin vasta, kun tamma varmasti toimi maasta käsin. Ihan hetkeen ei siis päästy ratsastuksen saloja opiskelemaan, eikä myöskään valjakkoajoa. Enhän olisi tätä tammaa alkuvaihessa uskaltanut laisinkaan lähteä yksin maastoon takaa-ajamaan.

Ratsuna Daisy on varsin ihanteellinen tapaus, sekä koulussa että esteillä. Tamman harvinaisen suuri koko on tietysti eduksi, mutta myös rakenteellisesti Daisy soveltuu hyvin kouluratsuksi; pitkä ja ohut kaula sekä vahvat ja pitkät jalat mahdollistavat hyvin työskentelyn. Myös esteillä tämä on hyödyksi, ja tammalla onkin tapana kaahottaa radalla hieman turhan vauhdikkaasti. Tyyliä ja taitoa löytyisi, joten usein ratsastaja onkin uran kompastuskivi. Paljon on siis vielä tehtävää, ennen kuin tästä tammasta saadaan irti sen todelliset kyvyt estekisoissa.

Toki olen myös valjakkoajoon tammaa kouluttanut. Daisyn emä etenkin kiersi usein valjakkokisoissa, ja samaa rataa jatkamme varsan kanssa. Jälleen kouluosuus on tamman vahvuus, upeiden liikkeiden hurmatessa tuomarit. Maratonilla Daisy on myös tyypillisesti vauhdissa, ehkä hieman liikaakin. Tamma ei aina malttaisi keskittyä ohjeiden kuuntelemiseen, ja jarrut tuppaavat esteillä olemaan kateissa. Näin ollen turhaa aikaa saadaan kulumaan pidempiä teitä valitessa, ihan joka välistä kun tämä neiti ei muistakaan kääntyä. Daisylla on myös hieman taipumusta hermostumiseen, mikä näkyy erityisesti kouluradalla keskittymättömyytenä ja epätarkkoina teinä, jälleen kerran saamme syyttää ajuria, jos tamma yrittää tehdä omia ratkaisujaan kesken kokeen..

Sukuselvitys tulossa...

Varsa 1

Varsa 2

Ei vielä jälkeläisiä

Esikouluvalmennus Raitatiimissä 20.1.2009, nuoret hevoset

Daisy kulki alusta alkaen hienosti kuolaimella ja reagoi välittömästi pysähtymällä, kun istuit syvemmälle satulaan ja pidätit kevyesti ohjista. Muutenkin tamma kuunteli ilahduttavan tarkkaavaisesti ohjeitasi ja myös ainakin pyrki toimimaan niiden mukaisesti. Daisyn käynnissä ei ollut moitittavaa, sillä se oli rauhallista ja puhdasta, ja tahti säilyi koko ajan säännöllisenä. Aluksi neiti epäröi vähän ennen raviin siirtymistä, valmennuksen loppuun mennessä se kuitenkin uskaltautui rohkeasti ravaamaan heti, kun annoit pohkeita. Harjoitusravissa Daisy eteni ponnekkaasti, luonnollisen tasapainon säilyttäen ja sen liikkeet olivat irtonaisia ja kauniita katsella. Ensimmäisen kevennetyn ravipätkän aikana tamma selvästi ihmetteli, että mitähän nyt mahtoi tapahtua, kun yllättäen et enää vain istunutkaan hiljaa sen selässä, vaan kevensit tyylikkäästi ja oikeassa rytmissä ylös ja alas. Silloin neiti taisi luulla, että halusit sen menevän kovempaa, sillä omien päätelmiensä pohjalta se nosti laukan ennen aikojaan, eikä olisi tahtonut millään hidastaa vauhdin makuun päästyään. Saitkin tehdä runsaammanpuoleisesti pidätteitä hillitäksesi sen menon takaisin raviksi. Peruuttaminen taisi olla viime minuutteihin asti tamman mielestä varsin vastenmielistä, sillä se selvästi hoksasi nopeasti jutun idean, muttei ollut millään suostua pakittamaan. Koska Daisy ärsyyntyi ja alkoi oikutella, kun annoit pohkeita ja vedit (tosin kevyesti) ohjista samanaikasesti ja koska meillä ei vannota pakottamisen nimeen, saitte suosiolla jatkaa seuraavaan tehtävään. Kulmankatkaisut sujuivat notkealta Daisylta kuin vettä vain, samoin oli volttienkin laita. Volttikahdeksikot paitsi luonnistuivat hyvin, ensimmäinen sellainen sai Daisyn ottamaan pari askelta taaksepäin, koska menitte aavistuksen liian lähellä edelläkulkevaa ratsukkoa. Mutta pointtihan oli siis se, että tamma suostui peruuttamaan, vaikka vain äsken oli näyttänyt inhoavansa syvästi moista liikettä! Näin ollen se oli todella kehunsa ansainnut ja pääsitte lopettamaan valmennuksen yhtä mukavissa merkeissä kuin olitte sen aloittaneetkin.

© Lilja
Kyseessä on virtuaalihevonen // This is a sim game horse