En saata uskoa tätä todeksi.. Onko minulla todellakin tallissa pieni ja kaunis, vastasyntynyt vuonohevostamma, jonka suku on kuin puhdasta kultaa? Varsan isä on vuonna 2002 syntynyt ori, yksi upeimmista, joita koskaan olen tavannut. Varsan emä on oma hyvin menestynyt tammani. Ja näiden molempien taustalla on vielä kasoittain toinen toistaan hienompia hevosia. Mikä uskomaton tuuri tässä kävikään!

Tuuria todellakin. Olin nimittäin jo kauan haeskellut vanhemman polven oria tammalleni, kaikki vaan tuntuivat kadonneen jonnekin. Lopulta soitin Annille, jolta varsan emänkin olin ostanut. En ollut uskoa korviani, kun Anni kertoi, että Vodka's Light-Fingered'istä on vielä yksi pakasteannos jäljellä! Tätä oli säästetty kauan ja hartaasti, mutta ilomielin Anni sen luovutti oman kasvattinsa käyttöön. Näin sai alkunsa Ruiskukan ainoa vanhaa sukupolvea edustava tamma.

Jo varsan syntyessä tuntui, kuin olisin palannut ajassa vuosia taaksepäin.. Näin nuoressa neidissa samoja piirteitä kuin omissa ensimmäisissä kasvateissani, jotka ovat nyt varsan isoisoisovanhempia. Nimen varsa sai yhden tallitytön keksimänä, hänen isoäitinsä on kuulemma Karoliina.. Norjalaisena muunnoksena Carolina on täydellinen nimi tälle kauniille ja elämäniloiselle varsalle!

Caro edustaa rakenteellisesti melko samaa linjaa kuin emänsä. Tuo oli jo syntyessään hyvin suurikokoinen ja pitkäjalkainen, oikea gaselli vuonohevoseksi. Kasvaessa kuitenkin sopusuhtaisuus lisääntyi, vahvarakenteinen tuo on kuitenkin ollut alusta saakka. Selvästi ainesta tulevaisuuden esteponiksi valjakkoajon rinnalla.

Caron emä on hevoslauman johtaja, näin ollen Caro tietysti oppi alusta saakka seuraamaan emänsä esimerkkiä ja käyttäytyi hyvin omanarvontuntoisesti muita varsoja kohtaan. Pieniä shettisvarsoja Caro tuntui pitävän turhina leluina, joille on vähän väliä hauskaa antaa kyytiä syöksymällä korvat luimussa kohti, vauhdista kääntää takapuoli ja heittää kunnon pukki perään. Onneksi varsojen emät osaavat puolustaa pienempiä ja välillä myös Caro saa kunnolla kyytiä. Hyvä näin, palaapa taas varsa omaan asemaansa laumassa.

Ihmistä kohtaan Caro ei ole ikinä käyttäytynyt pomottavasti. Emänsä hyvää käytöstä seuraamalla tuo on oppinut hevosen peruskäytöstavat jo varsasta. Taluttaminen ja kiinni seisominen on aina sujunut ongelmitta, samoin jalkojen nosto, harjaaminen, suun avaaminen sekä muu käsittely. Periaatteisiini on aina kuulunut touhuta nuoren varsan kanssa niin paljon kuin mahdollista, jotta vanhemman hevosen kanssa selvitään koulutuksesta helpomalla perustaitojen ollessa kunnossa.

Pian alkaa taas tuntua siltä, että hehkutan omiani.. Eihän tämä voi olla totta.. Ei sellaista hevosta olekaan.. Tule paikalle ja totea se itse, Caro on oikea tykki! Eikä mitenkään huonossa mielessä, päin vastoin! Muutoin tämä niin kiltti ja rauhallinen tamma muuttuu verenhimoiseksi tiikeriksi heti, kun tositoimiin ryhdytään. Oli kyseessä sitten naapuritallin harjoituskisojen puomiluokka, tai metrin maastoesteet kenttäkisoissa. Kaikki vedetään yhtä täysillä ja tosissaan!

Kotioloissa Caro on juuri niin ihana mussukka, kuin vuonis vaan osaa olla. Laitumelle kävellessä voi olla varma, että Caro on ekana vastassa rapsutuksia kerjäämässä. Jatkuva huomionkipeys osaa olla välillä raivostuttavaakin, Carolla taas tuntuu olevan pitkät hermot. Se sietää jopa pienien varsojen riekkumista ympärillään. Välillä toki täytyy laittaa kakarat ojennukseen, mutta Caro tietää arvonsa laumassa, eikä sen takia jaksa hötkyillä. Elämä on turvallista, kun oma emä on pomo..

Kuten todettu, tamma nauttii huomiosta, näin ollen se rakastaa myös kaikkea hoitamista ja harjaamista, minkä saa osakseen. Jos tallipihaan saapuu pyörimään nuoria hevostyttöjä, saatan antaa heille Caron harjailtavaksi. Tamma seistä nököttää paikallaan, heiluu rauhassa puolelta toiselle ja venyttää huultaan, kun oikein kutittaa. Ai huvittavan näköistä? Etenkin silloin, kun viisi pientä tyttöä touhuavat kaikki saman hevosen ympärillä, täytyyhän nyt harja leikata, häntä letittää, kaviot putsata jne. Caro tuntuu olevan vaan mielissään.

Jos ei tuntisi tammaa paremmin, voisi sitä luulla täydelliseksi 'pullaponiksi'. Heti nuoresta saakka Caro on osannut käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä hötkyile omiaan. Varmajalkainen tuo on ollut aina, varsana kun sai useat kerrat painattaa vapaana pitkin maita ja mantuja mamman perässä tällä ratsastettaessa. Irtohypytystä on treenailtu jo pienestä saakka, tekniikkaa tammalla on kuin suoraan oppikirjasta. Kaiken kaikkiaan Caro on mitä ihanteellisin harrastushevonen jokapäiväiseen hevosteluun. Tasaisen varman luonteen ansiosta vältytään yleensä suuremmilta yhteenotoilta tamman kanssa, eikä maastoreissullakaan tarvitse pelätä äkillistä pukkisarjaa kesken rentouttavan laukkasuoran.

Äsken mainittu pitää paikkansa vain kotioloissa. Taisittekin jo ihmetellä, mihin aiemmin mainittu tykki viittasi? Tämä pätee lähinnä niihin, jotka näkevät Caron ensi kertaa jossain muualla, kuin omassa kotipihassa. "Onko se hevonen ihan hullu?" "Saatko nyt varmasti pidettyä sen?" "Voi jestas, sehän lentää!" "Onko tuo todella vuonohevonen..?" Näihin lausahduksiin ja satoihin muihin olen törmännyt useamminkin kuin kerran julkisissa esittäytymisissä. Caroa todellakin luullaan joko erittäin huonokäytöksiseksi nuoreksi varsaksi, tai vastaavasti vaikeaksi oriksi. Ei sinne päinkään, tamma vaan on niin täynnä intoa ja energiaa, että se kyllä näkyy ja kuuluu.

Vasta kun selkään päästään, malttaa Caro rauhottua. Jos pään heiluttamista, pientä ravitöpötystä sekä jatkuvaa huutelua voi rauhoittumiseksi kutsua? Etenkin estekisoissa tämä tapahtuu aina; Caro tietää pääsevänsä hyppäämään, ja tätä tamma rakastaa! Usein nuorta hevosta hypyttäessäni jäin tuijottamaan haavi auki, kun tämä ylitti tuosta vain 150cm esteitä. Selästä käsin ei ikinä tulla moista tekemään, mutta mikä lahjakkuus tässä hevosessa piileekään... Jälleen luon katsahduksen sukujuuriin päin. Caron suuri valtti radalla on nopeus ja tiukat kurvit. Caro on vuonoksi todella suurikokoinen ja pitkäjalkainen, etenkin selästä käsin tämän huomaa hyvinkin selvästi.

Kouluratsastus tammalta sujuu perinteiseen tapaan, samalla ihmetellessä, mihin ne esteet unohtuivat. Työtä tekevän hevosen tavoin Caro osaa keskittyä apuihin hätiköimättä. Upeat ravilisäykset ja todella tahdikas matkaavoittava laukka ovat tamman bravuureja kouluradalla. Kyllä kylmäverisestäkin voi taitoa löytyä, sen huomaa hyvin tämän tamman kohdalla.

Eikä tietenkään sovi unohtaa sitä tärkeintä, asuuhan tämä tamma Ruiskukan katon alla.. Totta kai kisaamme valjakkoajoa, kuten kaikilla muillakin hevosillani! Heti varsasta saakka valjakkoajo on se laji, johon alan hevosia valmistaa ja opettaa suuret tulevaisuudensuunnitelmat silmissäni. Eikä Carokaan ollut poikkeus, alle 3-vuotiaana ajoimme jo pieniä metsälenkkejä maastossa. Kuten arvata saattaa, toimii tamma erinomaisesti myös kärryjen edessä.

Caron mieleen tuntuu olevan etenkin maraton-osuus, vauhti kun hurmaa tämän neidin pään. Kouluradalla tamma on hieman ihmeissään, kun ei kärryjen edessä saakaan laukata, kuten tarkkuusradalla pyöriessä. Toisaalta, kun laukka saadaan pysymään kurissa, on lisätty ravi jälleen se liike, joka hurmaa tuomarin jos toisenkin!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

"Cornflower's Carolina on kaunis tamma, jolla on selkeä sukupuoli- ja rotuleima. Tammalla on pieni, suoraprofiilinen pää, joka on liittynyt nätisti kaulaan. Kaula on lyhyehkö ja paksu, lihaksia olisin toivonut hieman enemmän. Jalat ovat hyvät kaikin puolin; ne ovat voimakkaat, hyväasentoiset ja hyväniveliset. Tamman takapää on lihakseton ja lautanen melko lyhyt, selkä lihaksikas. Carolinalla on pystyt lavat ja ylös kiinnittynyt häntä, yleisilme on sopusuhtainen. Carolinan liikkeet ovat näppärät - matkaavoittavat ja joustavat.

Carolinan sukutaulu on hieman epätasainen, mutta kuitenkin erityisen mukavaa katsottavaa. Suvusta löytyy useita menestyneitä hevosia, erityisesti näyttelymenestystä löytyy useimmilta suvun edustajilta. Suvussa kulkee ulkonäköä ja suorituskykyä, jota tuntemattomammat, hienot hevoset tuovat tullessaan! Carolina ei ole vielä päässyt jatkamaan sukuaan, mutta tällaisen suvun omaavalta tammalta voimme odottaa jalostuksen suhteen paljon. Kisaradoillekaan Carolina ei vielä ole nuoresta iästään johtuen ehtinyt, mutta suorituskykyä löytyy suvun ansiosta varmasti.

Carolinan sivut ovat siistit ja selkeät. Yksinkertaisesta ulkoasusta on saatu näyttävä hauskalla taustalla, joka hälvenee tekstien alla ja jatkuu tablen reunoissa. Kuvavalinta hyvä, alaotsikko hassussa paikassa, mutta itse teksti ("Menestyksen avain kulkee suvussa"), pitää kyllä todellakin paikkaansa ja on osuva valinta. :) Otsikon yläpuolelle jää ehkä hieman turhan paljon tuota koristetaustaa, mutta muuten sivut ovat oikein nätit, siistit ja selkeät. Kertomus tamman vanhemmista ja elämästä on mukavaa luettavaa ja tamman mahtava luonne ihastuttaa!"
- Eveliina

© Lilja, taustan © The Inspiration Gallery