 VIR MVA Ch - KTK-II - YLA2 - VVJ I
Ehkä tässä oli yksi syy irlannincobin hankkimiseen. Monesti olen valjakkokisoissa ihastellut näitä komeita tupsujalkoja, puhumattakaan mitä hyppykapasiteettia useilta tinkereiltä löytyy! Toivottavasti joskus saan Vennille kaveriksi toisen tinksun, ja näistä kahdestan aikaan parivaljakon. Jos kokoa tulee riittämin, pääsisimme jopa hevosluokkaan kisaamaan.. Itse kun olen tottunut pelkkiä 'poneja' ajamaan. Venni on ollut pienestä saakka hyvin seurallinen varsa. Itse asiassa juuri sellainen kuin oletin tinkereiden olevankin. Neiti on hyvin rauhallinen ja samalla utelias. Kaikki pitää tarkistaa, mitä tapahtuu, mutta ilman kiirettä ja sätkyilyä, hommat voidaan tehdä rauhassakin. Laitumella Venni on ekana vastassa rapsutuksia kerjäämässä, ja välillä tuntuu että varsa suorastaan kaatuu päälle, kun lähes nukahtaa paikalleen rapsuteltaessa. Muiden varsojen kanssa neiti tuntuu tulevan hyvin toimeen, vaikka suurimmasta koostaan huolimatta meinaakin jäädä pienempien jalkoihin. Kyllä Vennistäkin vauhtia löytyy kun laitumella kirmataan tai metsässä vapaana muiden hevosten mukana, mutta kyllä siitä heti huomaa raskaamman rodun olevan kyseessä. Ei ihan yhtä ketterästi riehakoi kun shetukat, tai melko siro vuonisvarsani. Odotan mielenkiinnolla kuinka iso Vennistä tulee. Tinkereiden säät kun vaihtelevat aika suuresti, jäädäänkö poniluokkiin kisaamaan, vaiko hevosten puolelle. 150cm olisi minulle melko ihanne. Katsotaan nyt, aika sen näyttää. Koulutuksen kanssa etenen maltilla, Venni on rodultaan hidas kehityksessä, selkään tuskin ennen neljää ikävuotta kiivetään. Ajotreeniä kyllä sitä ennen, ainakin takaa-ajoa runsaasti. Kaikki muu käsittely tietenkin opetellaan varsasta pitäen! Tuskanhikeä, ihmetystä ja naurua on kyllä mahtunut mukaan tämän varsan kehitystä seuratessa! Vuoden ikäisenä Venni oli erittäin kaunis, sopusuhtainen, hyvin kehittyneen oloinen ja kaikin puolin lähes täydellinen irlannincobvarsa. Juuri sellainen kuin oletinkin sen olevan. Seuraavana vuotena tilanne olikin täysin toinen! Varsa lihoi aivan kohtuuttomasti, kun korkeuskasvu pysähtyi, jonkin aikaa rakenne oli täysin muuta kuin sopusuhtainen, takakorkea tuo oli ainakin kolmivuotiaaksi saakka. Hyvä etten heittänyt kirvestä kaivoon, kun ajattelin, ettei tästä ainakaan näyttelyhevosta tule. Mutta toisin kävi, Vennistä kasvoi ja kehittyi mitä ihastuttavin, erittäin hyvärakenteinen ja oikean kokoinen irlannincobtamma. Massaa tammalla on juuri sopivasti, vaikka rotu onkin tyypiltään raskas, ei sitä Vennistä juuri muihin hevosiin verrattaessa huomaa. Lähes päin vastoin, en olisi ikinä voinut uskoa, että tinkeristä löytyy niin uskomaton hyppykapasiteetti kuin Vennistä! Kolmivuotiaana tuo hyppäsi irtona yksittäisen 120cm korkean esteen, hyvä etten pyllylleni lentänyt ;) Eiköhän ole siis ainakin yksi suuntaus selvillä, mihin Venniä ahkerasti tulen tulevaisuudessa treenaamaan.. Valjakkoon ollaan silti eniten painostettu, sitähän varten Vennin lähinnä hankinkin. Ja minkäs sen mahtaa, kun itse on henkeen ja vereen valjakkoihminen. Valjakkoura on lähtenyt mallikkaasti käyntiin, vaikka toistaiseksi vasta harjoitellaan ja tutustutaan kisapaikan tunnelmiin. Turha on syyttä suotta alkaa hätiköimään. Vennin vahvin osuus on ehdottomasti koulurata, lennokkailla ravilisäyksillään paksujen vuohistupsujen hulmutessa kyllä hurmaantuu tuomari jos toinenkin. Lisäksi kauniiseen muotoon taivutettu pieni musta 'paksukainen' on myös itseni mielestä todella kaunis näky, Vennillä on aina mukava kisata! Ratsupuolella Vennin kanssa on edetty erittäin maltillisesti. Irlannincob on raskas rotu ja hitaasti kehittyvä. Selkään kiipesin ensimmäisen kerran vasta vajaa nelivuotiaana ja koulutus aloitettiin kunnolla nelivuotiskesänä. Kenties odottaminen kannatti, sillä Venni osoitti heti olevansa oikea hevonen tähän hommaan! Heti ensimmäisistä kerroista lähtien Venni kantoi ratsastajaa selässään kuin pienen pientä lasta; rauhallisesti, taidolla ja varoen. Koulutus on siis edennyt tällä saralla paremmin kuin ikinä olisin uskaltanut toivoa! Kouluratsastus tuntuu erityisesti olevan Vennin mieleen - kuten valjakkoajossakin kouluosuus. Kieltämättä Venni on pitkine jouhiskarvoineen erittäin näyttävä näky liitäessään ratsastaja selässä ympäri koulurataa. Esteistä tamma pitää myös, tosin irlannincobeille tyypilliseen tapaan yli mennään joka kerta kovaa ja korkealta! Sellaista käsitettä ei olekaan kuin pieni hyppy, kapasiteettia riittäisi reilusti yli metrin esteisiin, pelkäävä ratsastaja taitaa olla ainoa rajoitus tamman todellisten kykyjen näyttämiseen! Ehkä muutaman valmennuksen jälkeen voitaisiin saada hieman rauhaa esteradallekin, ja hevonen tajuamaan, että niitä esteitä ei tarvitse hypätä kahta kertaa korkeammalta.. Työhevoskisoista innostuin vasta Vennin ollessa jo aikuinen ja paljon muita lajeja kisannut hevonen. Venni on perusluonteeltaan niin tasaisen varma, kiltti ja rauhallinen, että olisin ollut hullu jättäessäni kokeilematta työhevoslajeja! Oikeassa olin jälleen ja tuli todistettua, että tämäkin puuhastelu sopii tammalle kuin nokka naamaan. Ties kuinka ja kauan tuo jaksaisi seistä paikallaan metsäkärryt perässä ja odottaa puiden lastaamista. Niin painavaa kuormaa ei vielä ole tullut vastaan, jota Venni ei jaksaisi kiskoa, kynnössä tamma työskentelee rauhallisesti ja tarkasti ohjeiden mukaan. Tottelevaisuusajo erityisesti sujuu Vennin kanssa kuin tanssi, tämän tottelevaisempaa hevosta tuskin löytyykään? Kaiken kaikkiaan Venni on kuin suoraan hevoskirjojen irlannincob-esittelystä. Rakenteella on ansaittu muotovalion arvonimi, rauhallinen ja varma luonne täsmää, samoin käyttöominaisuudet. Tämän tamman hankintaa en kyllä ole joutunut kertaakaan katumaan - päin vastoin - parempaa en olisi voinut toivoa! ------------------------ Sukuselvitys: Irlannincobbia haskellessani perehdyin rotuun tarkasti ja kävinkin katsomassa useampia ehdokkaita niin varsan isäksi kuin emäksikin. Olin ihaillut rotua useissa kisoissa ja näyttelyissä ja tiesinkin melko tarkkaan, minkä laista otusta olin itselleni haskelemassa. Irlannincobeissakin kirjo on suoraan sanoen liiankin laaja, näin ollen valikoin vanhemmat lähes millimetrimitan tarkkuudella. Ulkonäkö oli yksi ratkaiseva seikka, samoin luonne sekä käyttöominaisuudet. Voin kertoa; tehtävä ei todellakaan ollut helppo! Lopulta päädyin valitsemaan molemmat vanhemmat tinkereiden kasvatukseen erikoistuneesta Kirveltäjästä. Vennin isä Hades on ruotsalaista verta syntyjään. Ori on kilpaillut menestyksekkäästi sekä ajopuolella että esteissä ja koulussa. Kenties mahtavan hyppytyylin ja innon esteisiin Venni on perinyt juuri isältään, tämä ori nimittäin hallitsee erityisen hyvin esteradan koukerot. Hadesin isä Lystinssen on jotenkin ihmeen kaupalla päätynyt jalostuskäyttöön. Tämä tulinen ori on irlannincobiksi liian kevyt tyypiltään, lisäksi se on luonteeltaan vihainen ja ärhäkkä. Onneksi kumpikaan näistä ominaisuuksista ei ole siirtynyt sukupolvissa Vennille saakka. Hadesin emä Melodic sen sijaan muistuttaa suuresti Venniä. Tämä kirjava tamma on kisannut menestyksekkäästi valjakkoajoa Ruotsissa. Tamma on kantakirjattu III-palkinnolla, luonteeltaan se on tinkereiden tapaan järkevä ja selväpäinen. Vennin emä Aloisia on western- sekä valjakkoajopainotteinen, ja tammalla onkin molemmista lajeista toista kymmentä sijoitusta. Tamma onkin palkittu WRJ-II sekä VVJ-III palkinnoilla. Toki myös muissa lajeissa tamma on kilpaillut menestyksekkäästi, osoituksena tästä yleislaatuarvostelun toinen palkinto. Luonteensa Venni on luultavasti perinyt suurimmaksi osaksi emältään, varsasta saakka kun on saanut erittäin hyvää esimerkkiä Aloisialta. Kuten tamman omistaja itse toteaa "Sissin" olevan; "harkitseva, rauhallinen ja kärsivällinen joka tilanteessa – ja juuri tätä viilipyttymäisyyttä ja viisautta todella toivon tamman periyttävän tuleville jälkeläisilleenkin." Ainakin tämä osuus on mennyt täydellisesti nappiin Vennin kohdalla. Aloisian isä Laoiseach on lähes täysin western painotteinen ratsu. Luonteeltaan ori edustaa myös irlannincobien parhaimmistoa. Orin puoleinen suku on myös pääasiassa western hevosia täynnä, ehkä täältä juontaa juurensa tuo rehellisyys, rauhallisuus ja keskittyminen tekemiseensä, näitä ominaisuuksia western-hevosilta kun kaivataan. Aloisian emä Myrna taasen on valjakkopuolen tinkeri. Tamma on erittäin pienikokoinen, vain 140cm, mutta sitäkin suuremmalla sisulla ja tahdoinvoimalla varustettu pakkaus. Tamma on tehnyt mm. metsätöitä, joten kuntoa ja voimaa varmasti riittää tällä neidillä. Tamman suvun taustalta löytyy lisää valjakkohevosia, sekä pari western ratsuakin. ------------------------ Valjakkoajokisoissa 28.2.2007: Irlannincobtamma Wannabe Wanted alias Venni, on ensimmäinen ja ainoa hevosluokissa kisaava valjakkohevoseni. Varsinaista eroa poniluokkiin en silti ole huomannut, ainoastaan osallistujamäärä on vähäisempi, ja maraton-osuudella saadaan välillä päästellä ihan täysillä isojen hevosten aikoja vastaan. Vennille kisatouhu on vielä melko uutta ja ihmeellistä, mutta tuttujen hevosten seurassa neiti on selviytynyt hyvin uusista tilanteista. Vennin kanssa aamutouhut eivät aina suju ihan nappiin, tamma ei laisinkaan pidä jalkojensa käsittelystä, sen verran moneen kertaan olen sen vuohistupsuja joutunut väkisin auki repimään. Kuljetussuojia ei näin ollen meinaa saada laitettua millään jalkoihin. Myös kuljetusautoon käveleminen tuotti pieniä ongelmia, lastaussilta kun on todella korkea ja kolisee pelottavasti. Kaiken huipuksi meinasin unohtaa ottaa Vennin valjaat mukaan, ne kun ovat eri kuin vuonohevosilla! Pelkän hevosen kanssa on niin paljon tekemistä aina hännän ja harjan selvittämistä myöten, että varustus meinaa jäädä sivuseikaksi. Vaikka Venni perusluonteeltaan on rauhallinen, kisapaikoilla rauhallisuudesta ei ole tietoakaan. Kaikesta kiinnostunut, pieni ja paksu kylmäverinen ei ole mikään maailman helpoin hevonen käsitellä. Itsekin meinaan välillä hermostua Venniä valjastaessani, jolloin hevonen alkaa entistä enemmän hötkyillä, eikä mikään meinaa sujua. Tälläkin kertaa vasta kun sain tammalle kärryt perään ja pääsin hyppäämään kyytiin, rauhoittui Venni lopulta päästyään liikkeelle. Kärryjen edessä tamma muuttuu kuin toiseksi hevoseksi saadessaan purkaa turhan energian juoksemiseen ja joutuessaan keskittymään täysillä tekemäänsä. Ensimmäisenä ajettava koulurata on poikkeuksetta Vennin bravuuri, lennokkaat ravilisäykset valkoisten vuohistupsujen hulmutessa hurmaavat tuomarin jos toisenkin, pieni sysimusta irlannincob on aina yhtä upea näky valjakkokärryjen edessä. Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 25.11.07: 69p. / VVJ I RAKENNE 7+(8)+9+7=31p. OMAT KILPAILUT 30p. SUKU & JÄLKELÄISET 6+2=8p. YHTEENSÄ 69p. = VVJ I 
 Jälkeläiset: NJ-näyttelyt:
Valjakkoajokisat:
Estekisat:
Koulukisat:
Muut kisat:
Kuvat & tekstit © Marjo Tausta © AAA Backgrounds |
